Viikko 4

Viikonloppu: Wanhojentanssipuku suorastaan kävelee vastaan. Rilla muuttaa Munkkiniemeen.

Maanantai: Englannin aineiden palautus. Wanhojentanssi-info juhlasalissa. Unkarin kurssi.

Tiistai: Ruotsin aamutunnit peruttu. Väliaikainen kämppäkaveri saapuu.

Keskiviikko: Saksan aamutunti peruttu.

Torstai: Äidinkielen puhe. Englannin suullinen mainosanalyysi. Kämppis lähtee, mummi saapuu.

Perjantai: Nälkäpäiväkeräykseen osallistuminen. Viikonlopuksi Loviisaan.

No stress, got a dress! Toissaviikonloppuna tosiaan sattui sattumalta pieni sattumus, kun satuin sattumalta sattumaan erääseen satumaisen kauniiseen mekkoon Kotkan Halosella, tarkemmin sanottuna äidin kenkäostoksilla. Piruuttain sovittaminen osoittautuikin pirun pirulliseksi ystävällemme Visalle, joka sai luvan kärsiä ja kitistä mun ensimmäisestä ja viimeisestä mekonsovituksestani. No, ainakaan mun ei tarvitse kärsiä ja kitistä kurttuisten mummelien bailupäivän lähestyessä. :)

Maanantain koulupäivä oli rento. Tunti toisensa perään ja lopuksi tanssiaisinfo, jossa valittiin erilaisille tehtäville vastuuhenkilöt. Ei liene yllätys, että istuin visusti käsieni päällä ja välttelin vastuuta. Tunnetustihan vastuun mukana tulee tehtäviä ja velvollisuuksia ja sama pätee myös toisin päin. Ihminen on kuitenkin aina vain ihminen, ja ihmiset tapaavat tehdä virheitä. Maailma puolestaan on julma paikka, jossa virheistä rangaistaan. Siispä ratkaisu ongelmaan: välttele vastuuta.

Edellisviikolla stressaamani englannin ainekirjoitus pelasti muuten jo koeviikkoja pelokkaana vilkuilevan alkuviikon. Opettaja nimittäin sanoi palautustilanteessa, että aineeni olisi mennyt jo pistemäärältään ja sisällöltään helposti laudaturina ihan oikeissa kirjoituksissakin. Siis että mitä. :) Iiiiihanaa! Ehkä tämä stressitasoja nostatteleva enkku-perfektionismi ei olekaan niin paha juttu. Ainakaan ihan aina.

Maanantai oli myös karvaisen kämppikseni ensimmäinen päivä uudessa kodissaan, jossa hän näyttäisi viihtyvän oikein mainiosti. Mitään vinkumista ei ole koskaan kuulunut ainakaan mun lähtiessä tai tullessani, joten luotan jonkinlaiseen konstanssiin siitä, ettei asiassa tapahdu muutosta siinä välissäkään. Koska maanantai on ilkeä päivä koiralle illan unkarin kurssin takia, korvasin koirapolon yksinolon vielä samana iltana reippaalla juoksulenkillä, jonka aikana tutustuin lähikortteleihin ja kävin pidemmälläkin. Hassua, että vaikka en ole kovinkaan montaa kertaa nokkaani nelosratikkaa pidemmälle ehtinyt työntää, oon jo löytänyt lempipaikkani - korkean kallion meren äärellä, josta ei kukaan kulje ohi ja jossa voi laulaa ääneen maisemaa tuijotellessaan. Shh...se on sitten salaisuus.

Koska tiistaiaamun ruotsin tunnit oli peruttu, sain nukkua kuninkaallisen paljon. Keskimääräisesti 4-5 tunnin yöunilla kuninkaallisen paljon on näin ollen kaikki viiden tunnin ylittävät nukkumistunnit. Eli siis kuninkaallista, kuulitteko?

Iltapäivällä sain sitten seuraa, kun enoni avovaimo tuli muutamaksi koulutuspäiväksi stadiin ja mä sain kunnian hostata häntä sen aikaa. Allekirjoittanut kokki-kolmonen pääsi vauhtiin intialaisten mauste-
mixiensä kanssa ja onnistui siinä sivussa antamaan karvakorvalleen muka-luunkin. Järsk, järsk ja luutöhnää matot koppuralla.

Niin ikään keskiviikkona oli tunteja peruttu, mikä teki päivästä täydellisen on-off -version. Tunnin välein juoksin koulun ja apinaparkin väliä, mikä oli aika huvittavaa - harva sitä kuutta kertaa koulumatkaansa päivän aikana kulkee. Töks. Töks. Siinä se keskiviikko sitten jo menikin.

Kauhutorstai osoitti, että pelot ovat voitettavissa erityisen hyvin, jos ne onnistuu nakittamaan samaan syssyyn. Tässä tapauksessa kyseessä oli kaksi suullista esitystä luokan edessä, siis kaiken kansan nähtävillä, mikä ei tunnetusti ole mun vahvimpia puoliani. Etenkään silloin, jos asetelma on valmiiksi minä ja muut jo pelkän aiheenkin pohjalta - kuka hullu menee luokan eteen heristelemään nyrkkiä kaikille, jotka lataavat musiikkia netistä. Sellainen hullu, joka on itsekin niin tehnyt. Mikä kuitenkin lohdullista, tämän kokemuksen jälkeen englannin mainosanalyysi tuntui helpolta kuin heinänteko. Totta puhuakseni yllätin itseni huomaamasta, että englanniksi kälättäminen oli paljon helpompaa ja rennompaa ja sitä paitsi paremmin kommunikoivaa kuin saman hoitaminen omalla äidinkielelläni. Jo joskus muutama kuukausi takaperin äidinkielen ainetta kirjoittaessani huomasin parin kappaleen jälkeen vaihtaneeni kieltä englantiin unohdettuani suomentaa ajatukseni. Kun verbaalinenkin kommunikointi alkaa kompuroida suomen kielellä, alkaa kyllä hiukan jo arveluttaa...

Koulun jälkeen majoitusvieraani oli jo lähtenyt kotiinsa, mutta uutta pukkasi. Niinpä lähdin kaupunkiin mummia vastaan, mummia, joka palkkasi itse itsensä palkattomaksi siivoojaksi apinaparkkiin. Se tuli todistettua perjantaina, jolloin hyppytuntimenuseen kuului lettuja ja ennen Loviisaan lähtöä oli kämppä puunattu seiniä myöten. Älkää multa kysykö, mutta sen vaan sanon, että ei siinä kiellot auta, kun eläkeläinen haluaa purkaa energiaansa.

On muuten hassua, miten vaikeaa voi olla auttaa. Senkin huomasin perjantaina, oi opettavainen perjantai totta tosiaan, kun säästöpossun ryöstettyäni olisin halunnut lahjoittaa kymmenen euroa nälkäpäiväkeräykseen samaan aikaan, kun itse jätin lounaani syömättä. Kaikki keräyslippaiden kanssa kaupanovilla päivystäjät kuin myös koululla niin kovin mainostetut lippaat itse olivat kaikki "jo ehtineet lähteä", kun minä kymmenen euroni kanssa ravasin pitkin Munkkiniemeä rahoilleni vastaanottajaa etsimässä. Lopulta päädyin kotiin, tietokoneeni ääreen ja keräyksen sivuille puhelinlahjoitukseen. Pääsinpäs eroon kymmenestä eukosta, jotka taskussani kilisivät ja kolisivat malttamattomina eläkeläisretkeä maailman ääriin odotellen. Taas nähtiin, miten teknologia pelasti päivän, maailman ja muutaman ihmisen lahjoittaen yhdelle perheelle kokonaisen kuukauden ruuat. Samalla hinnalla, millä täällä yksi ihminen syö tuskin yhtäkään ateriaa. Nälkäpäiväkeräys on jo ohitse, mutta nälkä ei taatusti. Suosittelen kokeilemaan, toimisiko teknologia muidenkin mattimyöhäisten kanssa. Kai kaikki meistä voi ainakin yhden ateriansa antaa jollekin toiselle?