Se on oikeesti kumma juttu, että mitä kauemmin edellisestä postauksesta on, sitä korkeammaksi kasvaa kynnys kirjoittaa. Johtunee sepitettävän asian määrän kasvusta. Blogimerkinnät ikään kuin kasvaa korkoa! Aikas huisi ajatus - ja näin talousjuttujen vihaajana äärimmäisen epämiellyttävä sellainen.
En halua ottaa valehtelun riskiä, joten en väitä Rillan voivan hyvin, kun en tiedä koirani voinnista tuon taivaallista. Kettu on ollut vaihtarina Loviisassa kaksi viikkoa mun koeviikkojen takia, ja itse olen viettänyt aikaani eilen kahdeksan vuotta ikämittariinsa pasauttaneen Sara-mummon kanssa täällä Apina-
parkissa. Se, mitä olen itse Rillaa seuraillut ja millaista viestiä olen kotirintamalta saanut, saa mut kovasti ahdistuneeksi. Vaikkei koira edelleenkään elehdi selkeästi kipua näyttäen (esim. kilju tai aristele), se hinkkaa selkäänsä sohvapöytään ja ruokapöydän tuoleihin päivittäin niin, että ne pomppivat ja hyppivät miten sattuu, ja lisäksi sen käytös vaihtelee päivittäin uneliaasta hissukasta täysenergiseen duracell -pupuun. Mä en vaan tiedä, kumpi noista on se kivuton, terveempi tila - jos kumpikaan. Vai ovatko ne molemmat ihan normaalia koiran elämää? Mielessä on alkanut pyöriä myös kysymys: jos koiraa ei voida parantaa, vaan ainoa suunta, johon tilanne saattaa muuttua on huonompi, ja jos on pienikin mahdollisuus, että koiraan sattuu aina tietyissä tilanteissa tai koko ajan ja sen riekkumista tulee rajoittaa...olenko vaan ilkeä antaakseni sille mahdollisesti 5-6 lisäelinvuotta syödä lääkkeitä?
parkissa. Se, mitä olen itse Rillaa seuraillut ja millaista viestiä olen kotirintamalta saanut, saa mut kovasti ahdistuneeksi. Vaikkei koira edelleenkään elehdi selkeästi kipua näyttäen (esim. kilju tai aristele), se hinkkaa selkäänsä sohvapöytään ja ruokapöydän tuoleihin päivittäin niin, että ne pomppivat ja hyppivät miten sattuu, ja lisäksi sen käytös vaihtelee päivittäin uneliaasta hissukasta täysenergiseen duracell -pupuun. Mä en vaan tiedä, kumpi noista on se kivuton, terveempi tila - jos kumpikaan. Vai ovatko ne molemmat ihan normaalia koiran elämää? Mielessä on alkanut pyöriä myös kysymys: jos koiraa ei voida parantaa, vaan ainoa suunta, johon tilanne saattaa muuttua on huonompi, ja jos on pienikin mahdollisuus, että koiraan sattuu aina tietyissä tilanteissa tai koko ajan ja sen riekkumista tulee rajoittaa...olenko vaan ilkeä antaakseni sille mahdollisesti 5-6 lisäelinvuotta syödä lääkkeitä?
Tapaus Rillaa lukuunottamatta kaikki muu luistaa paremmin kuin koskaan. Apinaparkki näyttää tätä nykyä todella kotoisalta, kun teimme iskän kanssa viime viikolla koko illan shoppailureissun Ikean ja Bauhausin kautta ja sain pienen soman koulupöydän ja lisää säilytystilaa, sekä paljon tunnelmaa tuovia sisustusjuttuja. Niitä kanssani tuli koko viikonlopuksi jakamaan eräs tärkeä henkilö, jonka kanssa nautittiin unohtumattomasta, tunnelmallisten talvipäivien hiljaisuudesta ja herkullisesta omatekoisesta ruuasta. :)) Kun vielä koeviikon avauskin sujui täydellisesti historian kokeen onnistumisella, voin vilpittömästi sanoa eläväni elämäni parasta aikaa sen käännekohdassa.
Joulunpyhiä lähestyessä motivaatio koulutyöhön luonnollisesti laskee hieman, ja sen sijaan odottelenkin nyt jouluvalmisteluja ja useita ihania ihmisiä vierailemaan täällä Apinaparkissa. Vaikka ulkona pakkanen kiristyy ja sängystä aamuisin ylös pääseminen muuttuu päivä päivältä rankemmaksi operaatioksi, on hereilläolon ihanuus kuitenkin sen verran arvokasta, ettei sitä sovi tuhlata. Sanoo siis hän, joka tänäänkin nukkui 1,5 tunnin sikeät päiväunet...
No comments:
Post a Comment