Nudististeja ja nuudeleita

Morjensta pöytään taas. Vähänkö oli huba viikonloppu! :D Tuli pervoiltua ja sekoiltua oikein huolella. Noh, pannaan halloweenin piikkiin... Lauantai-iltana jouduin pieneen pulaan, kun suihkuun aikoessani seuraani liittyi muuan herrashenkilö. Meillä oli vieraita kylässä, ja heidän pieni poikansa piti itsensä kiireisenä ihmetellen pesukoneen ja kuivausrummun nappuloita ja selittäen mulle, kuinka molemmat koneet oli saatava päälle juuri nyt! Koska mä en ole kovinkaan luonnollinen lasten kanssa (siis sama kuin näkisit kissan nuolemassa peppunsa lisäksi pari hiirtäkin puhtaaksi), yritin huutaa äitiä apuun ajatuksen voimalla siinä kuitenkaan onnistumatta. Tomera pikkumies väänteli ja paineli nappuloita, ja mä kääntelin kaikki takaisin pois päältä perässä. Saman teki herra ja sitten taas minä, ja pian koneet vilkuttelivatkin riemukkaina erroria... :D

Kun ajatustenvälitystoimisto lopetti lakkoilunsa, äiti vastaanotti avunhuutoni ja tuli vihdoin pelastamaan mut, ja pääsin suihkuun. Sain juuri kasteltua hiukset, kun kuulin kodinhoitohuoneen oven aukenevan ja jähmetyin kauhuissani paikoilleni. Pikkumies asteli muina miehinä pesuhuoneeseen jatkamaan keskenjääneitä monologejaan mun kanssa. Sillä hetkellä toivoin enemmän kuin ikinä, että a) olisin jollain ilveellä voinut nähdä oman ilmeeni ja b) että kylppärinovessamme olisi ollut lukko. Lapsiparka, joutua nyt heti elämänsä alkutaipaleella pervoilun uhriksi. Olen niiiiin pahoillani! ...ja niiiiiiiiin häpeissäni.


Nudistiepisodin jälkeen vietettiin Neten kanssa halloweenia varsin taiteellisten päivällisluomustemme kera ja röhönaurettiin sängyllä loikoillen. Oli muuten kuulkaa ensimmäinen halloween, kun kykenin oikeasti syömään ruokani ilman oksentamista. :D Lakristikastike yhdessä intialaisen tikka masalan kanssa ei ole yhtään hullumpi makuelämys - suosittelen!

Myöskin kuntoiluprojektini edistyy toistaiseksi loistavasti (185 880. kerta toden sanoo?!). Vain kolmessa päivässä olen juossut jo reilut 12 kilometriä, mikä on sentään viidesosa koko kuukausitavoitteestani. Lisäksi 100 vatsaa-100 punnerrusta on toteutunut joka päivä lukuunottamatta sunnuntaita, joka oli varattu ainoastaan palauttavalle kävelylenkille ja agilitytreeneille. Niistä puheenollen: Allekirjoittanut saa taas katua tekosiaan, nimittäin koirallensa "kiroilun" opettaminen ei välttämättä olekaan maailman viisain ajatus. Finasta on kuoritutunut varsinainen agilitymonsteri! Se kirkuu ja karjuu koko radan ajan kuin mikäkin isompikin agilitystara vimmassaan. Eipä sillä, kyllä neiti aika stara onkin - voisi vihdoin alkaa suunnitella takaisin kisakentille paluuta. Etenkin, kun saimme vielä talvitreenipaikankin (Fina & Rilla vuorottelevat)! Mä vielä näytän, että on elämässä muutakin kuin koulu, vaikka sitä on kieltämättä viime aikoina joutunut todistelemaan ihan itselleenkin... Dejó, magyar nyelv kutsuu taas Kaisaniemen-
kadulle. Viszlát mindenkinek!