Terveisiä vaan täältä Apinaparkista. Ikkunasta kun vilkaisee ulos, ei heti uskoisi, että ollaan keskellä kaupunkia. Lunta on tullut viime päivien aikana lähes puoli metriä, ja "parvekkeen katosta" roikkuu rykelmä suunnilleen saman mittaisia jääpuikkoja muodostelmassaan. It's a winter wonderland indeed. Siinäkin mielessä, että liikenteen suhteen on aika hiljaista. Suurin osa Munkkiniemen autoista lepää hautautuneena paksuun lumipeitteeseen niin, että vain muodosta voi päätellä, mikä kinoksen alla lymyilee, ja nekin harvat, jotka ovat jaksaneet nelipyöräisensä kaivaa takaisin päivänvaloon, sutivat tyhjää poikittain tiellä - vain metrin päässä lähtöpisteestä. Ei tarvinnut omaa katua pidemmäs mennä, että löysi samasta risteyksestä neljä kukin eri suunnasta tullutta autoa jumissa. Vaan missä viipyy se kuuluisa Hondamies?
Blogin sivupalkistakin löytyvä "to do" -lista saa kerrankin virnistelemään voitonriemusta, kun ei vielä ole autokoulun oven väliin tullut käpäläänsä sörkättyä. Sillä välin, kun muut (mm. oma rakas iskäni) kiroavat lapioinnin määrää ja siitä johtuvia lihassärkyjä, mä istun lämpimässä olohuoneessani ja koitan keksiä parasta paikkaa joulukuuselle. Sääli, että olen sen jo ehtinyt koristella, sillä 8. päivän kalenteriluukusta löytyvillä unkarilaisilla karva-apureilla näyttää olevan homma aika hyvin hanskassa, enkä itse kovin kummoista kuusenkoristelu -silmää omaa. Voisihan sitä tietysti kysyä, onnistuisiko kynttilöiden viritys yhtä leikiten...
Ihan järkyttävän hyvä video! Miten noi koirat osaakin?!
ReplyDeleteHanna
No sanopa se. Kyllä mä olen nähnyt koirien tekevän vaikka ja mitä, mut toi on jo hienoa. Etenkin, kun videolla näkee, että oppiminen ei ole mikään rotukysymys. Toi tekniikka, mitä ovat käyttäneet, on mulle itselle koulutustekniikkana ihan vieras - kovasti kutkuttaisi laittaa viestiä ja kysellä vähän lisää... :)
ReplyDeleteOn kyllä aivan ihana video! :)
ReplyDeleteHienoa myös se, että koirat osaavat toimia ryhmässä
stressaantumatta toisista. Kyllähän moni koira tuollaisia
temppuja osais kotona ilman häiriötä, mutta että tolleen ;)
Meidän Edi (jonka varalle oli niiiiin paljon suunnitelmia) täyttää ens viikolla 5kk ja se osaa: istua, maata, tänne? hehheh..
Nimenomaan tuo "saumaton yhteistyö" tekee kyllä vaikutuksen! :)
ReplyDeleteHeheh... Niin mullakin Rillan kanssa meni jo pikkuisena kovin monet temppu- ja taitosuunnitelmat jäihin, mutta tosin pitkälti mun omasta tahdostani. Muutamat perusjutut sille opetettuani tajusin, että eihän ole mikään kiire. Mieluummin annan pennun ensin tutkia ja tutustua ympäröivään maailmaan ihan rauhassa. Tosin, osa treenisuunnitelmista meni mönkään myös olosuhteiden pakosta. Jotenkin autojen jahtailuun ja hihnakäyttäytymiseen meni aika paljon energiaa silloin aikoinaan...
Ainoa ongelma mulla itselläni on vaan noiden treenailujen suhteen se, että tarvitsen aina sen pienen kannustimen moottoriksi. Nyt harrastuskiellon myötä on ensinnäkin treenimotivaatio ihan pelkkien temppujenkin kohdalla hukassa ja sekin vähä mitä sitä on, jää käyttämättä mahdollisen koiran kipuilun pelossa.
Kovasti pitäisi sitä Ediäkin ehtiä nähdä, ennen kuin se hurahtaa ihan jo aikuiseksi. Vaikka en tiedä ootko säkään ehtinyt edes Finaa nähdä?? :D Niin usein kun ollaan ilman koiria treffattu.