Mottoja vai mottauksia?

Pölölöö... Joku a) pimahtanut tai b) kajahtanut, sillä ilmoittautui jo kaikkien olemassaolevien suomen, englannin, ruotsin, saksan, espanjan ja unkarin kurssien lisäksi myös jatkamaan kasiluokalla kevyesti aloittamiaan venäjän alkeita. Omastamme poikkeava kirjaimisto menee jo muutamia eri "s"-äänteitä lukuunottamatta ulkomuistista, ja osaisinpa mä nyt ehkä moimoi-mitäkuuluu-hauskatavata-kiitos
samoin-heihei -keskustelun juuri ja juuri käydä, mutta siihen se jääkin. Siispä jos tuon ykköskurssin aikana pääsisi vähän sitä pidemmälle... Kuten mottoni kielten osalta kuuluu - kaikki on plussaa!

Niin, ja ihan kuin ei vielä olis tarpeeksi tekemistä muutenkin. Reissua ja rehaamista kodin ja Apinaparkin välillä (sekä aika-ajoin myös Turun, kuten mm. tulevana viikonloppuna), unkarin kurssia (maaliskuuhun saakka itsenäisesti), nykyisin lähes kolmituntisiksi venyviä wanhojentanssitreenejä kahdesti viikossa, Rillan kuntoutusjutut...



Wanhoista puheenollen - nyt, kun niihin on enää kuukausi aikaa, olen katsellut vähän kampauksia ja löytänyt aika pitkälti hakemanilaisia malleja. Kriteerinä mulla on ollut se, ettei hiuksia vedetä otsalta taakse ja ettei niitä muutenkaan vedetä tiukasti millekään nutturalle, vaan kampaus saisi olla ihan reilusti "auki". Jotakuinkin tällaista: 1 & 2...



Mitä Rillan fyssarikäyntiin tulee, kuten ounastelin, saatiin nippu erilaisia venytyksiä ja lihaskunto- ja tasapainotreenejä, jotka pitäisi nyt oppia liittämään osaksi päivittäistä rytmiä. Lisäksi säännöllinen hieronta ja fysioterapia tulee olemaan loppuelämän juttu suunnilleen rytmillä fyssari, kaksi hierontaa välissä, seuraava fyssari. Vielä toistaiseksi ajokortittomana (ja kortin saamisen jälkeenkin autottomana), viikot yksin asuvana opiskelijana moinen aiheuttaa hieman lisäjärjestelyjä ja äidin ja iskän edessä pahoittelua ja kiemurtelua, mutta minkäs teet. Katsotaan, mihin suuntaan tilanne tästä lähtee suttaantumaan. Neiti itse ei ole kovin allapäin, vaikka jumissa onkin. Fyssari ei kuuleman mukaan ollut pitkään aikaan nähnyt näinkin nuorta ja periaatteessa perustervettä koiraa, joka sitten kuitenkin on näin huonossa kunnossa. Tällä hetkellä varsinaista ahtaumaa suurempia ongelmia tosin aiheuttaa pikemminkin yläselkä ja muu etuosa, jolle likka on jäkittänyt valtaosan painostaan ja täten saanut sen totaalijumiin - enkä minä tietty sitä ole osannut nähdä. Ensimmäinen tehtävä on siis saada koira takaisin tasapainoon ja katsoa sitten, miten lisääntynyt painonlasku alaselkään (ahtaumapuolelle) vaikuttaa kipuiluun.

Kaikesta huolimatta olen kevätkaudelle siirryttäessä laitellut taas viestejä pariinkin lähialueen koiraseuraan treenipaikan toivossa. Finalle nimittäin, jotta pääsisimme metsästämään niitä ensimmäisestä sertistä uupuvia kahta aginollaa. Siinäkin piilee kyllä epäselvyyksiä, sillä pääkau-
pungissamme kerätään koiraveroja, toisin kuin Loviisan nelitassuilta. Toistaiseksi kukaan meistä ei kuitenkaan asu kirjoilla Helsingissä, siispä selvittelyä vaatisi tämäkin asia. Kauheasti tekemistä ja vastuuta pukkaa joka suunnasta, eikä yhtään helpota tieto siitä, että 4kk:n päästä meno sen kun pahenee. Miten joku oikeasti tosissaan odottaa 18 ikävuoden täyttymistä?? Kysynpähän vaan. :D