Dolce far niente

Kevät tulee, kevät tulee! Viikonloppu ja erityisesti perjantainen lomapäivä oli kerrassaan ihana, kun auringon lisäksi asfaltti alkoi paistaa lumen alta. Lähdin heti aamusta Neten kanssa lempparikahvilaani Vaherkylään aamupalalle, tai ehkä pikemminkin brunssille, sillä me molemmat otettiin salaatit (jeps, paasto siirtyykin myöhemmäksi, sillä joku nimeltämainisematon on päässyt laihtumaan liikaa HAHAHA ja nyt on wanhojentanssimekko liian suuri...), leivokset ja kupit kuumaa kuin jossakin lomamatkalla ja oltiin ihan dolce far niente. Tarpeeksi kauan höpöteltyämme otettiin shoppailujalat alle ja koluttiin läpi tyyliin kaikki Loviisan kolme kauppaa. :D No ei vaiskaan, oikeasti pistettiin nokkamme sellaisiinkin paikkoihin, joissa ei yleensä tule käytyä, kuten kirpparit ja palloiluhalli, jossa kaikki tutut olivat wanhojen-
tanssitreeneissä. En ole koskaan ennen viettänyt Loviisan kaupungilla kuutta tuntia putkeen, mutta sitä se kevät teettää! ;) Teki vain mieli hyppiä, pomppia, kiljua ja nauraa - ja sen sai kyllä Nette huomata! Multa tuli tekstiä niin, ettei tahtonut juuri taukoa ollakaan, kun loin mitä mahtavampia lomasuunnitelmia aina Pariisiin puistonpenkille lukemaan pääsystä kotimaan telttaretkeilyyn. Ja Nette-parka sai lupautua seuraksi jokaiseen päähänpistooni. :-)



Kuten edellisestä voi päätellä, energiani on kulunut kaikkeen muuhun kuin kokeisiin lukemiseen. Niinpä tallustin tänään kertauksen zero-kertoimella taloustiedon kokeeseen, joka osoittautui kuitenkin helpoksi kuin heinänteko, kuten olin ounastellut. Kannatti siis uhrata kullan töistä kotiinodotteluaika lukemiseen joululoman Turun reissulla, niin voi nyt hihhuloida ihan rauhassa. Jäljellä on enää huominen uskonnon koe, johon tosin lienee tarpeellista lukea edes vähän, mikäli sen mielin kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa.



Rillan vointi vaihtelee päivästä toiseen. Perjantai-iltana sain taas videolle pahan näköistä materiaalia huolimatta siitä, että kortisonikuurin pitäisi helpottaa likan oloa. Sen sijaan eilen kettu sai hirveät hepulit kotipihalla ja -kuvitelkaa- leikki Saran kanssa varmaan parikymmentä minuuttia ihan hulluna Wubba -lelusta taistellen. Sitä oli ehkä maailman ihaninta katsoa, kun ei tuo Sarakaan liian usein leluista innostu. :D Kipeänä ollessaanhan Rilla on pariin otteeseen käynyt vallan pikkukätyreiden päälle, joten ei luulisi sen leikkivän hirveissä kivuissa.

Nyt parempien päivien vallitessa lähdettiin sitten tänään heti kokeen jälkeen pitkälle aamulenkille, kun tuo kirpeän kevättalven aurinkokin meitä taas hemmotteli. Päädyimme Munkkiniemenrantaan jäälle, jossa päästin likan vapaaksi ja annoin sen nauttia sydämensä kyllyydestä. Rii innostuikin hanskastani ja riehaantui jopa repimään sitä kädestäni niin, että kotimatkan sain köpötellä toinen handu umpi-
jäässä. :D Kylmyys menikin ihan luihin ja ytimiin saakka, sillä nyt hytisen muka lämpimässä kämpäs-
säni jo kolmatta tuntia, vaikka päällä on kaikenmaailman villasukat ja lämmintä kupposta on kaadettu kitaan kulaus jos toinenkin...

Super-Rilla ja Super-Hanska