Kirjemysteeri

Tänä päivänä mua odotti eteisen lattialla ihana yllätys. Penkin alla lojui pikkuruinen kirjekuori ylösalaisin, ja totta puhuakseni mä en ensin aikonut edes nostaa sitä, kun luulin iskältä vain jonkun työjutun pudonneen (yleensä taloyhtiön kirjeet pyörii tuossa oven edessä viikonkin verran herraa odottamassa). Kuitenkin läpyskän pienuus arvelutti, sillä harvemmin ne työpaperit A4:sta pienemmissä kuorissa kulkeutuvat. Niinpä kumarruin nostamaan tuon mystisen kirjeen, ja yllätyksekseni näin oman nimeni kuoressa. Ehdin jo miettiä, että mistä tällainenkin on tänne kotoa kulkeutunut, kunnes silmäni lävähtivät auki Apinaparkin osoitteen kohdalla. What?! Mullehan ei siis tule Helsinkiin minkäänlaista postia, sillä tadaa - en vieläkään Postin tietojen mukaan asu täällä ja ilmaisjakelunkin olen luontoa säästääkseni lakkauttanut kotioveni kohdalta.

Tein muuten aikanaan oveen käsin semmoisen kieltotarran, jonka perässä on lohduttava hymynaama posteljoonille, kun mulle tulee aina paha mieli, kun ihmisten mainoskiellot vaikuttavat niin jyrkiltä ja jotenkin tuntuu, että postinjakajat pettyy ja niille tulee paha mieli joutuessaan kantamaan ensin mainokset tänne meille ja sitten vielä takaisin, kun eivät lehdykät olleetkaan tervetulleita. :(

Pari kertaa leiman aitouden tarkastettuani repäisin kuoren innoissani auki, ja sieltä putkahti ihana mummin tekemä ystävänpäiväkortti. Olin niin lähellä kyyneliä, ettei mitään rajaa. Se oli muuten jo toinen kerta tänään - aikaisemmin päivällä tippa tuli linssiin, kun iskä kävi tuomassa mulle kotoa pestyt pyykit ja huikkasi ovelta ystävänpäiväterkut lisäten; "Mulla oli sulle lahjakin, mut se jäi kotiin." Ei lahjasta väliä, mutta se, että ihmiset on ajatelleet mua täällä ja mummi ja pappa saaneet kortinkin tulemaan mulle, jonka ei tästä osoitteesta pitäisi edes virallisesti löytyä. Minkä onnellisuuden tunteen he saattoivatkaan aikaansaada... Oon suorastaan sanaton!


Maailman söpöintä ystävänpäivää kaikille, vaikka henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan joka päivä on se päivä, jona kuuluu osoittaa rakkautensa. Itse kulutin illan yksikseni kämpillä, tosin buddylle syntymä-
päiväksi sen lempikeksejä vääntäen. (Elän siinä toivossa, että englanninkieliseen käännökseen vievän linkin poistettuani olisi liian suuri vaiva hakeutua itse translaattoriin ja että nyt yllärini ei paljastunut... :>) Toinen kun ihastui suvussa kulkeneen reseptin mukaan jouluna leipomiimme kaurakekseihin ihan täysillä. Justiinsa viikonloppuna se nosti aamupalapöytään kaupasta ostetun keksipaketin ja sanoi sitten mulle pettyneesti "they dont taste the same as the ones you had baked"...ja näin junassa muutamaa tuntia myöhemmin istuessani sain oivan lahjaidean... ;)