Kisavalmius - check!

Vaikka Rillan tilanne on mikä on, ja vaikka Saran sydän ei enää sykyttele suotuisasti aktiiviharrasta-
miselle, ei saisi unohtaa perheen lupaavaa rusakkoa, jolta ei virtaa puutu. Koska allekirjoittanut on kuitenkin huidellut siellä sun täällä pitkin talvea, ovat maneesitreenitkin jääneet valitettavan usein välistä. Kevään tehdessä (toivottavasti jo pian) tuloaan ovat ainakin agilitykärpäset jo ennättäneen puraista useampaankin otteeseen, ja nyt olenkin liittynyt jäseneksi läheiseen HurHaan eli Hurttaharrastajiin, jotta pääsen kärkkymään Munkkiniemessä alkavia agilityryhmiä ensimmäisten joukossa. Mikäli treenipaikka järjestyy, muuttaa Finakin tänne Apinaparkkiin asustamaan.

Ei kuitenkaan kiirehditä asioiden edelle, sillä paljon ehtii vielä tapahtua ennen kuin kevään agilityryhmät ovat ajankohtaisia. Viime sunnuntaina pääsimme pitkästä aikaa treeneihin Loviisaan, ja jo meno-
matkalla päätin ottaa nämä treenit aivan tosissani - pyrkiä nollaratoihin, eikä niinkään viilaamiseen ja uusien juttujen kokeilemiseen. Näin tulisi kisavalmius tsekattua kaikista parhaiten. No, tosiasiassahan ainoa kisavalmiuttamme rajoittava tekijä on ollut keinu, jota taas ei maneesista löydy, mutta koska kiikkulauta ei ollut enää mörkölistalla syksylläkään, uskallan silti alkaa pikkuhiljaa suunnitella kisa-
kalenteria. Jahka osaan valita edustusseurani lisenssiä varten, laitan lisenssimaksun menemään ja sitten aletaan heräillä taas aikaisiin ykkösluokan kisa-aamuihin. ;) Sunnuntaisten treenien perusteella olemme ainakin ihan valmiita kisakentille!

Yllä oleva rata oli viime treenien harkkaradoista mielestäni haastavampi, ja siksi valitsin sen tähän blogiinkin analysoitavaksi. Jätin Finan ykkösesteen taakse, ja siirryin itse 2. ja 4. esteiden väliin rintamasuunta koiraa kohti. Näin en jäänyt liian lähelle ansaesteenä toiminutta puomia, vaan jo mun aloitussijaintini ohjasi koiran reilusti siitä ohitse. Kutsuin koiran vasemmalla kädellä siirtyen samalla viistoon takavasemmalle lähemmäs kakkoshyppyä ja kiepsautin sen sitten sylikäännöksellä esteen yli. Näin säästyin paikoillani pyörimiseltä ja Fina ylimääräisiä sekunteja kerääviltä laajoilta hyppykaarilta, ja seuraava etenemä 3-4 oli helppo ja luonnollinen. Vitoshypyn yli käytin ennakointia, ja koiran vielä ponnistaessa vitoselle mä peruutin jo kohti kutosta. Jälleen tiukalla sylikäännöksellä yli kutosen, ja seiskan aloittama loppusuora tuhatta ja sataa.



Se, mihin mä olen erityisen tyytyväinen, on Finan saama varmuus puomilla. Aikaisemmin puomi oli kuin toinen keinu, eikä rusakko uskaltanut juosta sitä läpi ennen kuin saattoi olla satavarma, ettei loppupää laskeudu keinulautana alas. Nykytilanteen ansiosta mun on helpompi keskittyä Finan kanssa myös kontaktien hiomiseen. Finan kanssa toimii ihan napakka, hyvissä ajoin tuleva pysäytyskäsky - ilman, että koko alastulo tultaisiin himmaillen. Kontaktivarmuus todellakin edellyttää kuitenkin oikea-aikaisuutta ja kuuluvuutta käskyn suhteen, sillä rusakon jänöjuoksutyylillä alkaa kontaktivirheitä kyllä ropista ja nopeasti, mikäli käsky jää epähuomiossa antamatta. Isot taitavuusplussat Fina saa irtoamisensieto-
kyvystään, jollaista en tiennyt sillä juuri olevan. Likkahan on aina irronnut tosi upeasti eteen ja sivulle, muttei niinkään antanut ohjaajansa edetä itseään edelle. Mitä lie tapahtunut, mutta mun ei enää tarvitse jäädä kontaktille varmistelemaan, vaan voin ottaa tuulispäänä pientä etumatkaa ja antaa vauhtihirmulle kontaktiltalähtöluvan, kun sille on varmasti selvästi jarrutettu. Finalla onkin tosi nice jarrutus, se nimittäin painuu lähes maahan kontaktille, mikä tosiaan tuo tuota jarrutuksen selkeyttä myös tuomarin silmälle.


Loppukommentit suorituksistamme olivat ihmettelyjä siitä, ettei vielä kisakalenterit komeile startteja pullollaan, sekä kehuja siitä, miten hienoa on, että mä olen selkeästi itse opetellut ohjaustekniikkaa ja sitten vielä saanut kaikki koirani opetettua "samoille tavoille". Menoa on kuulemma mukavaa katsella, kun näytän tietäväni miten teen ja mulla on aina omanlaiset koukerot meidän radoilla. Itse suurimmaksi plussaksi näiden treenien osalta nostan kuitenkin nimenomaan tiukat käännökset ja hyvän hallussa-
pidon - vieteripupuseni kun aina aika-ajoin antaa kaasujalan viedä niin, että kartturi jää parin mutkan taakse jälkeen... ;)