Kulissien takana

Koskapa Apinaparkkiin on puolen vuoden aikana hyvin harva ehtinyt ihan livenä eksyä huolimatta siitä, että sivua käy lukemassa 3000 lukijaa kuukaudessa, on mun mielestä ihan reilua paljastaa, mitä näiden kulissien takaa löytyykään. Tosiasiahan on se, että kämpän sisustaminen jo itsessään on kestänyt sen puoli vuotta, sillä suurin osa kamoista on tullut rahtina suoraan entisestä huoneestani (jossa nykyään kaikuu tyhjyyttään). Viikonlopuilta Loviisasta palatessani olen kullakin kerralla tuonut aina pari juttua lisää, ja täten tässäkin kuvakokoelmassa sisustus vaihtelee aika paljon.

Asun siis munkkiniemeläisessä kerrostalokaksiossa puoliksi isäni kanssa, kuitenkin pääasiassa yksin. Asunto hankittiin alunperin iskälle "poikamiesboksiksi" eli kakkosasunnoksi työn vuoksi, mutta sattuma sanelikin juttunsa niin, että nyt iskä yöpyykin täällä aina ne pari yötä viikossa ikään kuin mun vieraana soffalla. :D Näin ollen sisustuskin sai mun mukanani oranssi-ruskeat sävyt, missä ei kyllä kenelläkään ole ollut mitään valittamista - päinvastoin.

Olohuone on muutamia koriste-esineitä lukuunottamatta alkuperäisen jätkäboksinlainen, kuten yllä näkyy. Itse en siellä koskaan oleile, eli tavallaan se on iskän huone ruokapöytineen. Mun huoneeni on sitten se väriläiskä, minne kaikki oma toimintani sijoittuu ja missä valtaosa tämän blogin kirjoituksistakin saa alkunsa. Tänne on sitten pitänyt hankkia pari uuttakin juttua pienten mittasuhteiden takia, nimittäin koulupöydän syvyydelle ei 40cm enempää tilaa ollut taikoa. Siitä huolimatta huoneen pienuus on nimen-
omaan yksi parhaista asioista Apinaparkissa, sillä Loviisassa vähintään tuplasti isompi huoneeni oli ja on aivan järkyttävän suuri, ja olisin aina halunnut vaihtaa sen pieneen vierashuoneeseen. Vierashuonetta en koskaan tietenkään saanut, mutta nyt toiveeni pienestä huoneesta on toteutunut.

Pienuuden lisäksi aivan lemppariominaisuuksiani makkarissa ja koko kämpässä ylipäätään on elämäni ensimmäinen henkilökohtainen taideinvestointini Ikeasta (näkyy viimeisessä kuvassa) -joka peittää lähes koko seinän ja luo illuusion avarasta huoneesta ilman yhtään lisäneliötä- ja ikkunalauta! Olen aina unelmoinut joskus saavani ikkunalaudan, jolle mahtuisi istumaan, ja kun täällä sain yhden kerran omani tyhjennettyä kaikesta tavarasta, huomasin sen olevan tarpeeksi leveä vain istuskeluun ja ohikulkijoiden tarkkailuun! :-) Mutta kuitenkin a) näköala ei ole kovin kattava ensimmäisestä kerroksesta... ja b) tällä hetkellä kivisellä ikkunalevyllä lepäävät parhaimmat palkinnot agility- ja näyttelykentiltä kenialaista Nellyä unohtamatta. Taisipa ikkunakyttäily siis jäädä teoreettiselle tasolle.

Lupasin raottaa teille kulisseja, joten tässä se nyt on (äiti silmät kiinni!). Oikeasti viikon 168:sta tunnista 166 tuntia Apinaparkki on ydinpommin pyyhkäisemä purkamattomien (="jo seuraavaa reissua varten valmiiksi pakattujen", kätevää!) matkalaukkujen ja sinne tänne heiteltyjen koulukirjojen iänikuinen kuoleman tanner - mistä voidaan taas päätellä, että miksikäs täällä ei niitä vieraita usein käykään... ;)