Omituisten otusten kerho

Varoituksen sana: Tämä merkintä on ehkä blogihistoriani pisin, mutta
tautisen sekopäinen. Apinaparkki & co. ei takaa seurauksia, jos lukeminen pakkoliittää
sinutkin Omituisten otusten kerhoon! Tästä eteenpäin jatkat omalla vastuulla.

Okei, nyt tämä neiti on kadottamassa itsensä täysin tai löytämässä, mistä sitä voi enää tietää yhtään mitään, kun kaikki heittää ihan häränpyllyä! Olen yhtäkkiä alkanut -en vain tykätä, vaan suorastaan- himoita tai muuten kiinnostua intohimoisesti monesta sellaisesta asiasta, jotka ovat aikaisemmin kuuluneet inhokkilistani kärkipäähän. Olen jo aikaisemminkin maininnut saman ilmiön, jonka ensim-
mäiset merkit sijoittuvat siis lukioajan kouluaineisiin. Historian, uskonnon ja yhteiskuntaopin tunnit ovat äkkiä viikon odotetuimpia ja haluan ottaa niistä jopa ylimääräisiä kursseja - uskonnon vieläpä kirjoittaa!

Nyt samainen omituisuus on alkanut näkyä vähän siellä sun täällä. Kaikki nämä vuodet vihasin ranskan kieltä, se on kuulostanut mun korvissa niiiiiiin niiiiiin rumalta, olkoonkin rakkauden ja vaikka koko universumin kauneimman kielen viittaa kantava, mä en vaan ole sitä voinut sietää. Olen kuitenkin mottoni mukaisesti aina tiennyt senkin valitsevani opinto-ohjelmaani heti mahdollisuuden tultua, ja nyt ensi vuoden kursseja odotellessa huomaan olevani jo ihan innoissani odottamassa, että osaisin tuota ihmemutinaa. Liekö syy siinä, että vilkaisin tässä yhtä ranskalaista blogia ja huomasin espanjan kautta ymmärtäväni valtaosan tekstistä...? Oli miten oli, sama pätee vaatteisiin. Siis v a a t t e i s i i n. C'mon, minä (jolle shoppailu on hirvittävä riesa aina muutaman kerran vuodessa) ja vaatteet samassa lauseessa. Nyt siis olen suorastaan shoppailukuumeessa, ja sen lisäksi vielä mieltynyt ihan uuteen tyyliin, sellaiseen, mitä olen aina ennen kiertänyt mahdollisimman kaukaa. Kun yhtälöön ynnätään vielä tautinen matkakuume... Luojan kiitos rahatilanne toppuuttelee koko kevään ajan, muuten tämä kevään lapsonen voisi olla aika sfääreissä alta aikayksikön!

► Tyyli 1 ► Tyyli 2 ► Tyyli 3 ► Tyyli 4 ► Tyyli 5

Moisista inspiroituneena kävin vaatekaappini läpi, ja panin merkille sen karmaisevan faktan, että 99% siellä lojuvista kledjuista on joko liian suuriksi jääneitä tai muuten vain aivan hirvittäviä. Yllä olevista osan aion pistääkin tilaukseen, mutta kaikkia suinkaan en. Toinen ei niin mukava totuushan on se, että jotta nuo vaatteet näyttäisivät tuolta, täytyisi kropan olla pikkuisen toisenlainen. ;) Hiihtolomareissua silmällä pitäen on kuitenkin pakko jotakin hankkia - tällä hetkellä kesävaatekokonaisuuksia mulla on huikeat yksi kappaletta.



Outous elämässäni ei suinkaan rajoitu vain kummallisiin innostusilmiöihin päiväsaikaan. Myös nukkuessani olen alkanut nähdä mitä omituisempia asioita tai käyttäytyä muuten eriskummallisesti. Viikonloppuna näin ensin unta, että iskäni jutteli erään työkaverinsa kanssa ja työkaveri päräytti jonkun mojovan vitsin. Niinpä heräsin keskellä yötä omaan raikuvaan nauruuni. :D Tämän jälkeen nukahdin uudelleen, pääsin pitkästä aikaa pelaamaan futista ala-asteen luokkakavereideni kanssa, tajusin jo unessa pelatessani kaiken olevan vain unta ja jälleen herätin itseni voimakkaalla makuulta-istumaan-
nousurefleksilläni ja epätoivoisella voihkaisun ja karjaisun sekaisella huudolla: "Mä haluuuuun pelata!" Vaikka polvi ei, onneksi sentään Nukkumatti suo chäänssin aina silloin tällöin.

Viime yönä mua sitten opetettiin levitoimaan. Joku Criss Angelin näköinen hyyppä sanoi mulle mäki-
hyppytornin huipulla, että kun pudotuskohta tulee, mä jatkan levitoiden suoraan eteenpäin, jos vaan uskon tarpeeks lujasti. Muistan vieläkin tunteen, kun ilman suksia mäkeä alas liu'uttuani ylitin pudotuskohdan ja uskottelin itselleni oikeasti uskovani. Ilmeisesti sain huijatuksi luonnonvoimia, ja hirveästä suhisevasta ilmavirrasta huolimatta jatkoin hitaasti ja rauhassa suoraan (tasapaino oli tajuttoman vaikeeta pitää, etenin kuten C.A. tuolla alla olevalla videolla) eteenpäin - kohti kirkkoa! :D Kun sitten laskeuduin, tein sen hautausmaan laidalle niin, että sanonnankin mukaisesti kuolleet nousivat kirjaimellisesti haudoistaan. Nurmi oli täynnä arkkuja, joiden kannet aukesivat ja niistä kustakin pilkisti pää ihmettelemään, että mitäs juuri missasivatkaan. Jatkoa olisi luvannut, mulle olisi ennustettu kuulemma maailman aidoimman horoskooppiennustuksen mukaisesti, mutta sen verran creepy fiilis jäi tuosta ensilennosta, että sanoin kohteliaasti "ei kiitos" ja aloin palata tähän maailmaan. Jotenkin tää symboliikka vihjaisi, ettei ehkä kannata lukea uskonnon kokeeseen just ennen nukkumaanmenoa. :D Toisaalta oli kyllä sen verran siisti se fiilis hyppyrin reunaa ylittäessäni, että ehkä kokeilenkin piruuttani kerrata kirkkohistoriaa vielä tänäkin iltana...

Kummallisia elementtejä kummassakin unessa ovat nuo urheilulajit. Jalkapallohan kuului aktiivisena osana elämääni kahdeksan vuoden ajan ja mäkihypystä puolestaan unelmoin koko pikkutyttöikäni. Ehkä edesmennyt herra Freud on ottanut mut tarkkailukohteeksi johonkin ihmeelliseen tutkimukseensa, jota ei aikanaan saanut päätökseen. Hitsiläinen, kun ei muista niitä kasvoja, joita sieltä hauta-arkuista kurkisteli. Jos vaikka siellä olisi professori itse vilkutellut. :-)