Hohoo, vihdoinkin on lupa istua tekemättä yhtään mitään - ja hyvällä omallatunnolla! Solubiologian koe on onnellisesti ohi, ja kun vielä pari päivää sitten murehdin kurssin läpäisemistä, odotan nyt innolla kokeiden palautusta. Osasin jotakuinkin kaiken mitä kysyttiin, joten lopullinen numero jännittää todella. Se olis sitten vähän kuin biologian opiskelu ohi! Se, miksi nyt on erityisen hyvä syy istua joutilaana, selittyy itse asiassa kuitenkin jälleen kerran persoonallisella järjenjuoksullani. Siinä missä useimmat valitsevat julkisilla matkustustavaksi sen nopeimman mahdollisen, pyrin itse aina järjestämään itseni siihen hitaimpaan vaihtoehtoon. Elämä on muuten useimmiten kaikkien muiden kuin oman itsesi tahdosta täynnä aikatauluja ja on kiirekiire koko ajan - siis pyrin päätöksilläni valinnanvapauden hyödyntämiseen, kun mahdollisuus on. Mikä sen nautinnollisempaa kuin antaa toisen ajaa ja nauttia itse kyydistä koko rahan edestä? Nimittäin jos ei kärsi matkapahoinvoinnista, jota vastaan taistelen tässä kirjoittaessani vakiodösässä (joka taittaa tunnin matkan tupla-ajassa) parhaani mukaan. :D
Havaitsin tässä pari päivää sitten, että edellisestä paastostani alkaa olla jo puoli vuotta. Olin elämäni ensimmäisen vuorokauden (x 5) syömättä mitään, eikä vielä viidenkään päivän päästä tuntunut missään tai nälkä kurninut, kun muisti juoda koko ajan. Toisaalta kesähelteillä auringon antamalla energialla pääseekin aika pitkälle. ;) Tästä syystä aloitin tänään vain nelipäiväisen paaston, joka näin vuorokauden jälkeen on siis vasta aluillaan. Puolen vuoden päästä edessä on sitten se koko viikko, kun aurinko on taas mukana kuvioissa. Semmoiset kaksi kertaa vuodessa selviää kyllä ilman ruokaa - saman rahan voi laittaa vaikkapa niille, joilla paasto ei ole niinkään vapaaehtoista, vaikkakin satoja kertoja pidempi.
Aika menee ihan tajuttoman nopeasti. Kuukauden päästä mä olen asuttanut Apinaparkkia jo puoli-
vuotisen verran ja ainevalinnat ensi vuodelle on jo tehty nekin. Abivuotta siitä ei kuitenkaan mulle tule, vaikka ensimmäiset kirjoitukseni vuoden päästä keväällä kirjoitankin. Onneksi niin, sillä halusin mahduttaa mukaan kieliohjelmaani vielä ranskankin, eli ensi vuonna opiskelen siis oman äidinkieleni lisäksi seitsemää kieltä. Se on jo ihan mukava pohja, kun sitten vuosien varrella alan noita enemmän-
kin haalimaan. Kymppi päräytetään ainakin puhki, se on satavarma. Siihen joukkoon luulisi jo jonkun Euroopan ulkopuolisenkin kielen mahtuvan. Saapa nähdä!
Nyt lopetan kälätyksen - eikä tarvi siellä vetää johtopäätöksiä. Ei tee pahaa, ollaan suoralla tiellä jo. :)
Mitä kaikkia kieliä sä nyt siis opiskeletkaan? :) Teillä on koulussa ilmeisesti kyllä tosi hyvä tarjonta!
ReplyDeleteSuomi, englanti, ruotsi, saksa, espanja ja unkari, ja nyt jo ilmoittautunut venäjään ja ranskaan. Noista kaikkea muuta, paitsi unkaria voin opiskella koulussa. :-) Kaiketi sais vielä yksittäisiä kursseja italiaa tai latinaa koulussa, muttei taida mahtua! ;) Yliopistossa sit?!
ReplyDeleteMulla on kyllä aina ihan sama taipumus valita se hitain vaihtoehto matkustamiseen :D Oli sitten juna, bussi tai automatka tiedossa, niin aina pitää katsoa se hitain, tai autolla pitää suunnitella joku kiva reitti :D Hassua ehkä, mutta mun mielestä matkustaminen on kivaa (siis itse se matkakin, ei vaan päämäärään pääsy), joten siitäkin pitää nauttia. ;)
ReplyDeleteOikeesti? Jesh!! Mulle on tähän asti pyöritelty silmiä niin, että oikeen pahaa tekee (mulla ja varmaan niillä, kun niin lujaa pyörii...), mut nyt vihdoin ilmoittautuu joku samanhenkinen. Siispä joskus, kun jonnekin koiratapahtumiin tarttee kimpassa körötellä, niin mennään bussin perälle ja ajetaan Helsingistä Utsjoen kautta Espooseen. ;)
ReplyDelete