Nuku hyvin Rilla :: 2.9.2008-9.3.2011

Moikka muru.

Sä tiiät ja tunnet mut. Kun en osaa sanoa mitään vaikka olisi paljon sanottavaa, tykkään kirjoittaa, ja mä halusin kirjoittaa sulle nyt. Tellu soitti aamupäivällä, mutta ymmärrät varmaan, etten pystynyt itse puheluun vastaamaan. Toivottavasti otit kaiken ilon irti kavereista, etkä kyttäillyt boksiasi koko yötä. Ei kukaan ollut sitä eilenkään sulta aikeissa ottaa, kunhan harmittomasti kävelivät ohitse, pöhnö. Iskä puhui Tellun kanssa, ja kertoi sitten mulle. Mokoma olit kuulemma vielä tänä aamuna lannoittanut Tellun pihan kanniskelemalla hevosenkiekareet pitkin ja poikin. Mitä mä olen sanonut sen kakan syömisestä... Toivottavasti lääkärissäkin oli kivaa. Valitettavasti tällä kertaa sua ei vain kuvattu, mutta toivon mukaan et sitä itse hoksannut, tai sillä ajatuksella me ainakin päätimme sanoa heipat jo eilen Tellun luona. Oon pahoillani siitä, että susta tuli nyt vähän karvapuoli, mutta siitä huolimatta sä olet niin tajuttoman kaunis, että. Toisinaan pelkkä sun kauneutesi on saanut mut liikuttumaan, ja nyt tekisin mitä vaan, että saisin nähdä sut vielä kerran. Sara oli ikkunassa vastassa, kun me eilen tultiin viemästä sua, ja se näkyi tietävän, että tää matka poikkesi toisista. Kyllä sun kääpiökätyrisi kuule ihmettelivät pientä paperipussia, jossa kiikutin tupsut sinusta talteen. Miksi ihmeessä mamma on laittanut Rillan pussiin ja miten ihmeessä se sinne mahtui? Se on meidän salaisuus. Ei kerrota niille, eihän?

Tuntui kamalalta ottaa toisen henki omiin käsiinsä, etenkin sun omasi, kun noin nuori ja eloisa tapaus olet aina ollut. Lääkärin mukaan et olisi kuitenkaan missään tapauksessa syksyä pidemmälle jaksanut, ja silloin sulla olisi ollut jo tosi huono olla. Niin kuin varmaan itsekin huomasit, sun leposykkeesikin oli jo korkea, kun sulla on siellä selässäsi koko ajan jonkinlainen tulehdus päällä. Oon aika huono selittämään näitä juttuja, kun en hirveästi niistä ymmärrä, mut oothan varmaan itse kuullut samat stoorit suoraan lääkäriltä itseltään. Olit poikkeustapaus, sillä kuuleman mukaan bortsuilla ei ole tämä sairaus näin nopeasti koskaan edennyt. Olit sä kyllä poikkeustapaus muutenkin, ihan höveli seurakoira, lammas suden vaatteissa.

Mua harmittaa ihan hirveästi, että on nyt tää nuha ja muu flunssa, niin kuin mä näin sun mun tuhinaani ihmettelevän toissayönä. Olisin halunnut haistaa sun naamaraidan hajun vielä kerran, sellaiseen tuoksuun en ole missään muualla törmännyt. No, tällaista tää elämä on, kaikkeen ei voi vaikuttaa. Mut kettu, arvaas mitä! Sä tuut vielä takas kotiin ja sit kesän tullen pääset taas mökinrantaan järveä vahtimaan. Pitää vaan malttaa odottaa, että lumet ja jäät sulaa. Mulla on aina ollut sillä lailla, et jos en ole jaksanut odottaa jotain, oon käynyt nukkumaan. Silloin aikaa kuluu paljon nopeemmin ja ihan huomaamatta. Ota säkin pikkutirsat, niin kun heräät, on jo kesä.

Nuku hyvin Rilla, mä rakastan sua ihan älyttömästi!

Sanoinkuvaamattoman suuret kiitokset Miikulle Rillasta,
ja Miikulle ja Tellulle molemmille kaikesta tuesta ja avusta,
joka ollaan saatu. Ilman teitä en olisi välttämättä koskaan
osannut nähdä oireita tai edes tietää koko sairaudesta, saati
sitten hoitaa sitä. Oon ollut älyttömän onnekas, että mulla
on ollut tällainen tukijoukko koko ajan. Kiitos! ♥