Tekohengitystä

Arki jatkuu. Olen tässä muutamana viime päivänä selaillut vanhoja valokuvia ja tänään myös tätä blogia, ja huomasin, etten ole kirjoittanut mitään tavallisia arkipäivän kuulumisia pitkiin aikoihin. Asiaa on tästä syystä päässytkin kertymään - eikä toki sovi unohtaa vielä julkaisujonossa olevaa Madeira -merkintää, joka viivästyy aikamoisesti johtuen niistä sadoista läpikäytävistä kuvista... Toisaalta olisi tehnyt mieli kirjoittaa, mutta aloittaminen on ollut niin hankalaa, enkä loppujen lopuksi olekaan tiennyt, mitä sitten sanoisin. Mutta kuten todettu, arki jatkuu.


Kämpän hiljaisuuteen ehdin onneksi tottua jo Rillan sairasviikkoina sen asuessa Loviisassa, joten sitä muutosta vielä kaiken muun päälle ei ole tarvinnut tähän samaan syssyyn kestää. Tänään sitten tuon oman esittelyni päivitystarvetta tsekatessani huomasin, että sentään jotain uuttakin ääntä asunnosta löytyy. Mulla on vihdoin televiissio. Enhän mä sitä vieläkään juuri katso, mutta onpahan nyt tuossa, että voi silloin tällöin jonkun leffan sieltä bongata muun tekemisen puutteessa. Sen sijaan isäukko on aika tiiviisti naama kiinni töllössä kaiken täällä viettämänsä ajan - vaikka toisaalta mitäpä muuta tekemistä täällä on... (Isi, voisit auttaa siivoamisessa, imurointivuoro annetaan!)

Täysi-ikäisyyssynttäri lähestyy sekin, enää muutama viikko. Olen saattanut mainita aiemminkin, ettei
tuo 18 ole mulle mikään taivaaseen tanssittava rajapyykki, vaan synttäri muiden joukossa. Ajokorttia ei ole toistaiseksi tiedossa, sillä aloitin autokoulun ja lopetin sen samantien päätettyäni siirtää sitä vähän myöhemmälle, kenties kesään tai alkusyksyyn. Olen nääs vihdoin hiffannut näiden julkisten hienouden, enkä kesälläkään kortilla paljon mitään tee, kun suurimman osan ajasta olen kuitenkin kotona jumissa töiden takia. Ainoa, mikä vähän harmittaa on se, ettei vieläkään sitten pääse mökille kuin porukoiden kyydillä, mutta hei no big deal. Synttäripäivä sattuu ikävästi maanantaille, mutta Buddy on luvannut yrittää päästä Helsinkiin sillä viikolla taikka seuraavana viikonloppuna Loviisaan, jolloin kemutetaan yhteisesti mun ja siskoni synttäreitä. Niin, ja onhan mulla myös pieni tyttöjen ilta tietty tiedossa "vanhojen kamujen" kanssa. <:)

Mitä koirailuihin tulee, olen tekohengityksenä alkanut taas elvyttää aktiivisempaa harrastamista Finan kanssa. Tulevana sunnuntaina on kauden viimeiset maneesitreenit, mutta ei hätää. Olen nimittäin ilmoittautunut HurHaan eli Munkkiniemessä, vain viiden minuutin kävelymatkan päässä olevalla kentällä treenaaviin Hurttaharrastajiin sekä agilityyn että tokoon. Nyt täytyy vain odotella, nappaako koukkuun. Mikäli ei, ei sekään vielä kaada tulevaa kisakautta, sillä mulla on yhä avain Loviisan seudun koirien kentälle, jota voin sitten viikonloppuisin hyödyntää. Tarkoitus olisi siis päästä tämän vuoden aikana ainakin jo kakkosiin (tason puolesta kolmosiin nousukaan ei vaadi erityistreeniä, mutta olen niin älyttömän laiska kisailmoittautumisten kanssa...) agilityssä, ja tokossa puolestaan olisi tosi kiva vihdoinkin debytoida alokasluokassa. Tokon osalta tavoite vaati(s)ikin tehotreeniä, sillä "siinä sivussa, elo pellossa" kasvaneen Finan kanssa ei tokoon olla koskaan kummemmin perehdytty, vaikka rusakko muutamia hassuja juttuja alokkaista jo osaakin.



Pienistä positiivisista jutuista saa melko hyvin koottua yleisen onnellisuuden tunteen raskaasta menetyksestä huolimatta. Pienet pippuricavalierit odottavat aina kotikotona, kun menen Loviisaan (ja piakoin muuttanevat molemmat tänne Helsinkiin), olen vihdoin oppinut venäläisen kaunokirjoituksen, muutkin koulujutut on helppo hoitaa etuajassa pois alta, kunhan itsekurin saa toimimaan, ja viikonloput ovat ihania hengähdystaukoja riippumatta siitä, missä ne vietän. Kuitenkin...

...viime viikonloppuna olin taas Turussa. Me oltiin sovittu, että mä olen perillä viideltä iltapäivällä, mutta yllätin ukkoseni seisomalla paikallisen marketin edustalla jo kahden jälkeen tämän tullessa kaupasta. Hirmu totisen puolikkaani kasvoilla saattoi pinnistelemällä sekuntin murto-osan ajan nähdä yllättyneen "WHAT?!"-ilmeen, kunnes alettiin kumpikin hihittää ja jatkettiin kauppakassien kanssa Tukikohtaan (olkoon se tästä lähtien Buddyn kämpän nimi). Sunnuntaina oli aivan mahtava kevätsää, ja lähdettiin taas kävelylle naapurikunnan puolelle räystäiden tiputellessa vesinoroja. Mulla oli totaalisia vaikeuksia pitää itseni kasassa, kun Buddy innostui imitoimaan leffaääniä tai keksi juuri lukemaan oppineen pikkulapsen tavoin kaikista maailman substantiiveista kadunnimiä suomeksi. Yllätyn joka kerta, miten laaja sana-
varasto ukkelille onkaan kehittynyt vain ympäristöä tarkkailemalla ja miten sujuvia lauseitakin sieltä jo tulee suomeksi. Jostain syystä lausunta ja painotus näyttävät tulevan kovin luonnollisesti, se on tosi jännää. Moni ulkomaalainen kun ei koskaan saa muodostettua kunnon ää'tä edes monen vuoden sujuvan kielitaidon jälkeen. Itse puolestani yritän minäkin pikku hiljaa muutamia nepalin fraaseja opetella - se saakin kunnian olla ensimmäinen euroopan ulkopuolinen kieli kokoelmassani. :D

Juttua riittäis vielä ihan hirveästi, ja etenkin se Madeira -postaus syyhyttää oikein kybällä, mutta itsepähän kuvien kanssa junnaan. Kyllä se vielä tämän vuoden puolella saadaan julki... Yllä kuitenkin pientä esimakua tulevasta (aukeaa isompana klikatessa)! ;) Nyt lähden keittämään iltapuuroa ja laskemaan matikkaa. :) Hymynaama tähän siksi, että mä laskemassa matikkaa on yksinkertaisesti naurettavan surkuhupaisa näky. You can ask my Dad.