Hyvää pääsiäistä everyone!

Tiputerkut Turusta! Pääsiäisloma vetelee viimeisiään, ja viime viikkoina on tapahtunut ihan hurjasti! Aloitin autokoulun teoriatunnit koululla, uusi jakso kera kahden uskonnon kurssin ja monien kurssivierailujen on saatu käyntiin ja myös koiratreenit ovat alkaneet. Meille kävi jopa niinkin hyvä mäihä, että pääsimme HurHan agi- ja tokoryhmien lisäksi myös jatkamaan Loviisan ryhmässämme, jonka treenit sattuivat sille ainoalle vapaalle arki-illalle. Nyt pystyn siis harrastamaan kummassakin, kun rakas iskä lupautui ajamaan mut ja Finan Loviisaan aina maanantai-iltaisin ja takaisin Helsinkiin aikaisin tiistaiaamuna. Kiitos isi! ♥

Tällä hetkellä majailen -yllätys yllätys- taas Turussa buddyn nurkissa. Lumista ei ole tietoakaan ja lämpömittari näyttää ihanasti kahtakymppiä. :) Eilenaamusta buddy sai tietysti perehdytyksen jälleen yhteen uuteen suomalaiseen traditioon etsimällä Kinderinmunia ympäri kämppää, ja iltapäivällä kävimme kolmen tunnin seikkailulla Littoistenjärven ympäri menevällä luontopolulla. Voi, mitä kaikkea kuvattavaa sieltä löytyikään! Märillä poluilla tepasteli ensinnäkin viisi nyrkin kokoista sammakkoa, joista yksi niistä kantoi kahta muuta. Se se vasta oli näky! Samalle luontopolulle oli toki eksynyt monia muitakin, mm. äiti ja pikkutyttö kissan kanssa, mikä oli mun mielestä aivan tajuttoman hellyyttävää. Kolli köllötteli kivellä aurinkoa palvoen, kun kaksijalkaiset napostelivat eväitään.

Jossain vaiheessa mulle tuli tautinen vessahätä, ja sanoinkin buddylle, että onkohan mahdollista vaihtaa sukupuolta pariksi minuutiksi. Hän katsahti muhun alta kulmiensa ja kysyi miksi ihmeessä, ja kun sanoin kuolevani pissahätään, tämä repesi sellaiseen naurunremakkaan, ettei mitään rajaa. Samassa hän ilmoitti virnistellen itse menevänsä "vessaan" jättäen mut marisemaan, miten epäreilua elämä onkaan. Hetken kuluttua löysimme kuitenkin pienelle yleiselle saunalle järven rannalla, ja voi sitä riemua, kun pihapiiristä löytyi myös ulkohuussi. :D


Ai niin ja sitten mun on pitänyt kertoa teille kummallisesta alastomasta miehestä, joka tykkää esitellä itseään ilmeisesti omalla parvekkeellaan täällä buddyn asuntoa vastapäätä. Yksi iltapäivä mä seisoskelin partsilla pihapiiriä korkeuksista tarkkaillen, ja huomasin, että kaikki sattuivat tulemaan parvekkeilleen yhtä aikaa. Lähes jokaiselle parvekkeelle oli ilmestynyt joku, kuka tupakille, kuka muuten vain haukkaamaan raitista ilmaa. Yhdelle parvekkeelle juurikin tupakalla olevan naisen seuraan liittyi pian varmaankin tämän mies, ja katsoin, että jaa sieltä tullaan saunan jäljiltä vilvoittelemaan. Vielä mitä. Samalla hetkellä tajusin äijän olevan ilkialasti, ja käännyin nolona pois kuin en olisi kuuna päivänä huomannutkaan. Katselin täysin vastakkaiseen suuntaan, kun mies huusi "Joo, kato mun munaaa!" Esitin yhä kuuroa, mutten mennyt sisälle, koska silloinhan mies olisi tiennyt mun kuulleen. Hetken päästä mun mielikuvitus alkoi kuitenkin tehdä tepposia, ja ajattelin, että sillähän saattaa olla vaikka pyssy (ehe ehe, siis oikea!) siellä, ja hilpaisin äkkiä sisälle. Ihmettelen kuitenkin, miksi nainen (vaimo?) ei ollut moksiskaan tästä munamiehestään. :D Merkillistä porukkaa täällä kanssa elelee.

Nyt täytyy lopetella, kun junalle pitää lähteä puolentoista tunnin päästä jo, ja vielä on paljon juttuja tekemättä. En millään haluaisi takaisin arkeen, etenkään, kun olen nähnyt viimeisten kolmen yön aikana kolme painajaista kouluun liittyvistä asioista. Stressiä vissiin pukkaa? :D No, tulevalla viikolla alkaa myös HurHan koiratreenit, ja ensi viikonloppuna Apinaparkissa onkin jo Wappubileet ja -piknikki Neten, Miran ja siskoni Elliksen kanssa. Mutta tosiaan, loman aikana uusin vähän blogin ulkoasua (opin koodaamaan vähän blogisysteemiäkin!), ja aion muuttaa osat teksteistä englanninkielisiksi (blogi pysyy suomen-
kielisenä). Jos ette muuta sanottavaa keksi, niin heittäkäähän nyt edes jotain kommenttia uudesta lookista. ;)

Mad Eira part 1

Ellis intopinkeenä aamuseiskan paikkeilla.

Nyt on vihdoin aika käydä matkakertomuksen kimppuun, vaikka tiedänkin siitä tulevan pidempi kuin ehkä koko itse matka oli... Siksipä jaankin postauksen osiin, enkä kiertele yhtään, vaan menen suoraan asiaan. Lähdimme matkaan maanantaiaamuna hirveiden paukkupakkasten saattelemana. Lentokenttää kohti ajaessamme kytättiin koko perhe lämpömittaria ja sitä, miten pakkanen laski -27 aina puoli astetta kerrallaan. Jossain vaiheessa joku heitti vitsillä, että kyllä se tästä vielä kolmeenkymppiin laskee, ja niin oli veto käynnissä. Naureskelin myöhemmin, että vain suomalaiset voivat oikeasti olla niin sekopäisiä, että hihkuvat autossa pakkasen kivutessa lukemaan 28.5, sitten 29.0 ja lopulta 29.5. Ja mikä pettymys se olikaan, kun ei sitä viimeistä puolikasta saatu kasaan tsemppauksesta ja hihkumisesta huolimatta, vaan vähitellen kaupunkia kohden mittari alkoi taas laskeutua alas pakkasportaitaan. Höh, matkahan oli suorastaan pilalla. Lentokentällä törmättiin vielä portilla wanhojentanssipariini, joka hän oli isänsä ja kaverinsa kera juuri jätetty lennolta odottamaan seuraavaa konetta ylibuukkauksen takia. :D

Ensimmäinen päivähän nyt menee aina vähän ihmetellessä, mutta jo heti tiistaina oli aikainen herätys aamupalalle ja sieltä kaupunkiretkelle muun suomalaisporukan kanssa. Bussikuski ajelutti meitä ensin ympäriämpäri Funchalia, Madeiran pääkaupunkia (jonka nimi tarkoittaa muuten fenkolia, jota tarinan mukaan kasvoi läjäpäin pitkin rantoja ihmisten ensimmäisen kerran astuessa saarelle. Madeirallahan siis ei ole alkuperäisväestöä, vaan sinne on aikojen saatossa asettunut eurooppalaisia, lähinnä portugalilaisia, sekä afrikkalaisia.), ja tämän jälkeen ajoimme ylemmäs vuorelle kasvitieteelliseen puutarhaan. Puutarhan yhteydessä oli myös pienehkö lintupuisto, jonka asukit pääsivät luteilemaan myös mun kameralinssin edessä. Psst: Kuvat aukeavat suuremmiksi klikattaessa.

Halailevat kaktukset olivat mun mielestä aivan mainiot !! :D Love hurts?!

Tipu, jolta oli jalka hukassa.

Tästä pariskunnasta mulla on ainakin 20 erilaista pusuttelu- ja halailukuvaa :)

Puistokierroksen jälkeen bussikuski kiikutti meidät rotkon reunalle, muttei sentään ajanut sen yli. Rotkon ylittämisestä piti sen sijaan huolen köyden varassa tasapainotteleva gondolihissi, josta oli muuten aikamoiset näkymät vuorenseinämiin ja sata metriä alapuolella virtaavaan jokeen. Kyllä olis heikompi-
hermoisella saattanut vähän puntti tutista. :) Aivan älyttömän upeeta!

Takaisin hotellille päästyämme mentiin koko konkkaronkka hetkeksi altaille (ilman aurinkorasvaa!), ja vaikkei aurinko täydeltä terältä enää paistanut, paloin, kun nukahdin vahingossa. Ihan oikeasti muuten sitten paloin. En ole ikinä palanut kuin korkeintaan nenänpäästä, vaikka ei olisi pisaraakaan rasvaa. Mutta heti ensimmäisenä varsinaisena lomapäivänä paloin niin pahasti, että en pystynyt nukkumaan parina seuraavana yönä, vaatteet sattuivat, liikkuminen sattui ja iltaisin tuli ihan kuumeinen olo. Naapuri-
huoneissa saatettiin kummastella mun mekastusta, kun pyysin Ellistä rasvaamaan palanutta selkää ja jalkoja rauhoittavalla aloe vera -voiteella, eikä rauhoittumisesta kyllä ollut tietoakaan. Päinvastoin, huusin kuin syötävä. :D


Kivuliasta tai ei, oli keskiviikkoaamuna samanlainen herätys jo ennen kukonlaulua. Tällä kertaa bussi kuljetti meitä kokopäiväretken muodossa ympäri koko saaren länsiosaa pysähdellen aina välillä niin, että meidän suomalaisten valtava turistilauma sai 5-10 minuuttia aikaa keplotella itsensä ulos autosta, räpsiä muutama ikimuistoinen otos ja sen jälkeen pakkautua takaisin bussiin kukin omalle penkilleen. Mun on kuitenkin aivan pakko mainita, että jo ennen kuin kuski tuli meitä hotellilta noutamaan, törmäsin pysäkillä Loviisan lukion kemianopettajaani. :D Pikainen dialogi "Moi!" "Hei! Taas sitä mennään!" sai mut luule-
maan, ettei pakollisen kemian mulle opettanut lehtori osannut yhdistää mua yhtään mihinkään, vaan olisi hihkaissut vastauksen luullen mun olevan joku edellisen päivän retkikaveri. Myöhemmin kuitenkin kuulin muilta loviisalaisilta opettajan kertoneen innoissaan törmänneensä muhun lomamatkallaan. Hehe. :D

No joo, takaisin aiheeseen. Huomasin heti matkan alussa, että vaikka sata kertaa tarkastetut kamera, muistikortit ja akut olivat mukana, oli laturi unohtunut Helsinkiin. Lienee sanomattakin selvää, että jo heti kaupunkiretken jälkeen järkkärin akkupalkit olivat nollassa, mutta onneksi iskällä oli sentään työnsä puolesta iPhone. Maailman ykkösturhakkeena pitämäni kapula olikin yhtäkkiä koko matkan pelastus, vaikkei kuvien laatu tietenkään ole mitään verrattavissa oikeaan kameraan. Toisaalta kyllä yllätyin joidenkin kuvien osalta, sillä valotuksen osuessa kohdalle iPhone tallensi etenkin värien osalta todella syviä ja hyvänsävyisiä kuvia. Kiitos siis isukille, joka lainasi kapulaansa hädän hetkellä. :)

Tähän läntisen Madeiran retkeen kuului vuoristomaisemia, pikku kyliä ja upeita vesiputouksia. Madeiraa tunteville kerrottakoon, että reitti meni suunnilleen Camara de Loboksesta Ribeira Bravan kautta Encumeadan vuoristosolan läpi reilun kilometrin korkeuteen, ja sieltä pohjoisrannikkoa pitkin São Vicenten, Porto Monizin ja Paul da Serran ylängön kautta taas etelärannikon puolelle Calhetaan, Madalena do Mariin ja Ponta do Soliin. Reissun aikana tuli todellakin nähtyä niin karumpaa vuoristoa kuin vehreää kasvillisuuttakin merinäköalasta nyt puhumattakaan. Luonto Madeiralla on käsittämättömän kaunis...

Kaikki tässä välissä olevat neljä kuvaa on iPhonella otettuja ja nämä kaksi viimeistä ovat
aivan mun lemppareita :) Tätä tarkoitin, kun puhuin hyvästä tuurista valotuksen suhteen.

...JATKOA LUVASSA...

ABC - agility, bokeh, Canon

Toivottakaa tervetulleeksi Apinaparkin uusi vakioasukas! Vesselilapsi muutti tänne eilisiltana, ja likka oli niin intopinkeenä, ettei mitään rajaa. Häntä vaan heilutti koko koirapötköä. :) Tänään käytiin heti aamusta lenkillä vesisateessa, ja täytyy sanoa, että oli ihanaa, kun koira ei laittanut jarruja pohjaan jo heti oven-
suussa. Finahan on ainoa, joka sateessa tykkää tepastella - kuten minäkin! Finalla on kuitenkin ollut tapana osoittaa mieltään yksin jäädessään, joten jännitti vähän, kuinka paljon se karjuu (se oikeesti osaa karjua kuin syötävä) ja mitä kaikkea täällä on silppuna päivän päätteeksi... Tulin hetki sitten saksan kokeesta, ja kahden tunnin jälkeen ainoastaan yhden nenäliinan se on repäissyt keskeltä kahtia (liekö musta tehdyn woodoo-nuken kaulakohta :D). Ja jessus, mikä vispaus taas. Koiralla ei edes jalat kanna, kun kiemurtelee häntänsä tahdissa. :)

Ja mä tosiaan lupauduin Hurttaharrastajien nettivastaavaksi, ja saatiin Finan kanssa ilmainen paikka huhtikuun lopulla starttaavan kauden kisaryhmästä. Tokosta en ole vielä saanut ryhmäjakoja, joten se on vielä epävarma, mutta me ollaan jo aloitettu tehotreenit. Suurin projekti on sivulletulo, mutta tuon karva-
korvan innolla se alkaa jo pikku hiljaa hahmottua. Tähän asti olen treenannut sitä pääasiassa leluriehu-
misen lomassa, mutta tästä päivästä alkaen otan sen myös ruuan saannin ehdoksi. Olisitte vaan nähnyt rusakon jänispompun aamulla, kun se vieterinä hyppäsi 270 astetta yhdellä loikalla perusasentoon tömähtäen. Aika veikeetä. :) Samoin liikkeestä seisominen on uusi jo nyt ohjelmistoon otettu liike. On kivampi mennä sitten kentälle treenimään, kun tokovaihde on ollut päällä jo jonkin aikaa.

Viikonlopun vietin Loviisassa, ja kävin Neten kanssa lauantaina aamuteellä vakiokaffilassa. Otin kame-
rankin mukaan, kun halusin kevään tultua testata joululahjaksi saamaani objektiivia, ja se osoittautui aivan loistavaksi. Suorastaan tämänhetkinen suosikkini. :) Bokeh on tosi kiva, kohde erottuu taustasta selkeästi. Että kiitos vaan Netelle poseerauksista! :D Olen katsellut jo seuraavaa objektiivia, ja mitä todennäköisimmin seuraava hankinta tulee nyt sitten olemaan 50/1.4 - mutta Canonin vai Sigman, sitä en vielä ole osannut tehdä itselleni selväksi. Toisaalta rahatilanne ei vielä salli uuden ostoa, joten sikäli eipä tuolla kiire olekaan. Jos jollakulla on kokemuksia suuntaan tai toiseen, niin laittakaa kommenttia! Kuulopuheiden perusteella vaan on jokaisen kuvaajan must have -putki, bokeh erinomainen ja jos tulee tarvis, niin sille voi sitten kaveriksi hankkia ysikymppisen tai satasen, niin saa paremmat suurennokset. Vielä en kuitenkaan niin paljon makroile, että on kannattavampaa hommata lasi, jolla saa sekä makroja että potretteja. Kyllä kuulkaas voi olla sekavaa näiden lukujen kanssa!