On kerran korvapuusteja, jotka nopeasti päätyvät imperfektiin. Kuva © B. Ghimire
Terpparallaa taas! Heti alkuun täytyy todeta, että mitään varsinaisesti maailmanmullistavaa sanottavaa mulla ei ole, kunhan halusin tulla esittelemään, miten makunystyröitä oikein lellitään! :-) Ollaan nimittäin tässä muutaman päivän aikana vietetty keittiössä ja marjapuskissa enemmän aikaa kuin laki sallii. Pääasiassa luonnon antimien kohtalona on ollut päätyä suoraan kädestä suuhun, mutta eilen lähdettiin oikein tarkoituksenmukaisesti hakemaan ruokaa pöytään. Suunnitelmissa oli kotoa lähdettäessä hakea vähän vadelmia piirakkaa ja nokkosia keittoa varten, mutta kuinkas kävikään. Littoistenranta yllättikin oikein toden teolla, kun parin puun juurella oli ennennäkemättömän julmetusti kantarelleja!
Muruakaan ei säästelty, kun Suomen luonto päätti lahjoittaa meille koko päivällisen kaikkine ruokalajeineen aivan jälkiruokaan saakka. :-) Niinpä nokkoskeiton ja sienikastikkeen jälkeen saimme nauttia makoisasta vadelmapiiraasta, ja tänään aamulla väsäsin punaherukoista vielä kerroskiisseliä. Eilinen päivä meni kuin hujauksessa, mutta mikä mieluisinta, missään vaiheessa ei tullut mietittyä sekuntiakaan mennyttä tai tulevaa. This is life!
On jokseenkin huvittavaa ja tietysti ilo olla läsnä, kun iso (pieni) mies normaaliin päiväuniaikaan kiemurtelee paikoillaan ja jankkaa, että haluaa "VADELMIA!!" eikä nukkua - niin kauan kunnes mä annan periksi ja lähdetään metsään. No ei kyllä tarvitse kauaa houkutella. :-) Pahoin (hyvin) pelkään, että tänäänkin päädytään ainakin nokkospuskiin, nimittäin sama laulu oli heti aamusta... :D
Lopuksi haluaisin vielä sen verran vedota kaikkiin arvokkaisiin kahteentuhanteen kuukausittaiseen vierailijaan, että ettehän roskaa meidän Suomea. Metsistä on iloa viimeistään siinä vaiheessa, kun pennoset markettiruokaan on loppu. :-) Kiitos!



Nyt alkoikin sitten tehdä mieli PULLAA! :D
ReplyDeleteHahaha lähetit juuri parhaan kommentin tämän blogin historiassa! :'D
ReplyDelete