Pentukuumetta...

 

 Syksy on täällä! Vihdoinkin! Olen niin maan syksyihmisiä, kuin olla voi. Ei tarvita kuin kostea metsäpolku ja kymmenin eri värein koristellut lehtipuut, ja mä olen elossa. Viime viikonloppuna olin pitkästä aikaa ukkelin luona Turussa ja koska marjat olivat viimeistään nyt vaihtuneet yksijalkaisiin kukkahattutäteihin, päädyimme sienimetsään. Lopputuloksena meillä oli seitsemän litraa suppilovahveroja, joiden kanssa muuten pakersinkin sinä päivänä yli kuusi tuntia putkeen... Olen siis todellakin elossa!

...On kylläkin ihme, että olen elossa, sillä autokoulu on onnellisesti ohi, kumpikin koe läpäisty ensimmäisellä yrittämällä ja neitsytmatkatkin on jo tehty niin Loviisassa, Helsingissä kuin niiden kahden välisellä pätkälläkin. Itse asiassa tänään lievällä "omalomalla" olisin halunnut lähteä käväisemään Porvoon Mustissa ja Mirrissä, mutta mulle jätettiin vain äitin auto, jota en ole vielä testannut ja jossa ei valitettavasti ole sitä ihanan autuasta automaattivaihteistoa. Huoh... Olisihan mun pitänyt tietää, ettei iskän auto ole koskaan vapaana. Sillä saatoin oikeasti näyttää varmalta kuskilta! :D

Mulla on pieni agilitymasis. Ei todellakaan meidän kykyjen osalta (miten voisin angstata näin upeasti alkanutta syyskautta?!), mutta koska en löydä mitään hyviä kisoja ennen marraskuuta. Kaikki on juuri vääränä päivänä tai jossain huitsin nevadassa. Ainoat tulevat skabat meillä on huomenna Loviisassa, kun lähdemme puolustamaan viimevuotista Loviisan Seudun Koirien agilitymestaruutta. Tänä vuonna tosin ei meillä taida olla kovin kummoisia mahkuja pystin uusintaan, mutta niin mammailijoita emme ole, ettemmekö ainakin yrittäisi!

Toinen koiramasis koskee jälleen kerran pentuasiaa. Musta tuntuu, että joka tuutista oikein tuupataan pentua (olisikohan syy siinä, että olen ollut kyselemässä pentuja joka puolelta :p), ja sitten kuitenkin tuntuu niin vaikealta päättää, mikä olisi oikea aika naperon tuloon. Välillä raha-asiatkin mietityttävät, mutta onneksi siihen on olemassa lääkettä. Hommasinkin puolelle syyslomalle kokopäivätöitä niin, että
ei tarvitse koko vuotta kesätyöpalkalla elellä. :) Onneksi äiti lupasi sponsoroida sitten aikanaan pennun ostohinnan, niin saan minä vaan keskittyä niihin tonnikuluihin! Katsotaanpa, niin kohta täällä jo on taapero pureksimassa vastaremontoituja seiniä... Lähden nimittäin huomenna seuramestisten jälkeen Miikun luo yöksi, ja sunnuntaina sinne tulevat kaikki Rillan siskot ja veljet. Tiedän, että joko siellä tulee itkut tai sitten pentukuume kasvaa, kun surffaillaan Miikun kanssa pentusivuilla, mutta tunnekuohu tulee varmasti olemaan suuri.

Nyt tämä tyttö lähtee suihkun kautta lukemaan saksan kokeisiin, ja tietysti lierolaisten kanssa harjulle. Miten musta muuten tuntuu, että Sara on viikko viikolta vaan suloisempi ja suloisempi?! Voi yhden kerran, kun se ei olisi semmoinen räksyttäjä, niin se ei asuisi enää päivääkään Loviisassa, vaan mamman kanssa Stadissa!