Kotonaolon kunniaksi päätin julkaista viikon lopun kynnyksellä tällaisen Loviisassa kuvatun, siskoni italialaisen tanssiopettajan videon, jossa mies taiteilee tanssimalla ympäri kaupunkia. Meidän piti alunperin mennä Finan kanssa Kotkaan kauan odotettuun Elina Jänesniemen agilitykoulutukseen, mutta täällä me istumme kotosalla. Keskiviikkona tein nimittäin koirastani järkyttävän löydön.
Rapsuttelin likkaa soffalla, ja ihmettelin, että mitäs punaista turkin seassa vilahti. Kummastakin kainalosta löytyi pahan näköiset, peukalonpään kokoiset avohiertymät, joiden alkuperää sainkin hetken arvella. Ensin en keksinyt mitään muuta selitystä, kuin talvitakki, mikä tosin oli ristiriitaista, sillä sama takki on palvellut Finaa jo vuosia. Sitten koulussa yksi kaverini ehdotti valjaita, johon tokaisin, että eihän meillä valjaita käyte... Niinpä! Samalla hetkellä tajusin, että kummallakin viime viikkoisella pitkällä metsälenkillä molemmilla likoilla tosiaan oli valjaat päällään, jotka sitten ilmeisesti olivat noinkin pahasti hiertäneet. Olen kummissani, sillä Finalla olleet valjaat olivat Rillalla nuoruusiässä, eli kaiken järjen mukaan niiden pitäisi olla pikemminkin isot. On kuitenkin helpompi uskoa niiden hanganneen noin, kuin vuosia vanhan takin. Yhtä kaikki, koulutus jäi meiltä väliin, ja nyt loikoilemme vain kotona haavoja parantelemassa, lukemassa ja käärimässä viimeisiä joululahjoja pakettiin. :)
Tässä kyllä taas nähtiin, miten koirat eivät inahdakaan, vaikka pää olisi irti - tosin silloin olisikin ehkä jo vähän vaikea inahtaa. Finski painelee menemään ihan yhtä hulluna kuin aina, eikä edes haavanpuhdis-
tusoperaatiot vaikuta kirvelevän yhtään. Välillä vaan olisi parempikin, että kertoisivat, jos jostain kenkä puristaa... Tai valjaat!
No comments:
Post a Comment