Tämän päivän luukun tarkoitus ei ole mainostaa mitään, enkä siis ota noihin itse tuotteisiin kantaa, mutta mun oli vaan pakko lisätä tämä mahtipätkä. Siinä on hienosti keksitty hyöndyntää koirien eriäänisiä haukkuja, aivan mahtava temppu. Sääli, että tuollaiseen kokonaisen kappaleen "haukkumiseen" todella tarvitaan kahta eri ääntä useampaa nuottia, muuten olisin oitis lisännyt tämän tulevaisuudessa opeteltavien temppujemme listaan.
Meillä oli Finan kanssa maanantaina tähänastisen Agility Akatemia-uramme parhaat treenit! Fina oli ehkä pienestä tauosta johtuen todella innokkaalla päällä ja paahtoi hyvällä draivilla kerrankin loppuun saakka. Meillä kun yleisin ongelma on se, että mä tarvitsisin rautalankoja ja muita härpäkkeitä opetukseen, mutta Finan mielenkiinto loppuu repeat-junnaamisella. Maanantaina sain sen sijaan vetää yhtä ja samaa kohtaa varmaan kymmenkunta kertaa (viime kesäisellä liiton leirillä opitun saksalaisen käyttö tositilanteessa), eikä Finan into missään vaiheessa lyssähtänyt. Koska kuitenkin rakastan "sääli, että"-fraaseja, on sääli, että ajoin treeneihin yksikseni, eikä iskä näin ollen ikuistanut historiallisia harjoituksiamme liikkuvaksi kuvaksi.
Fina on muutenkin aika ihana - tai mistä kukakin tykkää. Siitä on tullut täällä Helsingissä asuessamme kuin mun varjoni. Se seuraa mua ihan joka paikkaan vessat ja suihkut mukaanlukien. Auta armias, jos vessassa käydessä tai aamupesuilla vessan ovi jää hieman raolleen, niin kohta se on jo sepposen selällään ja jokin ruskea kasa luikertelee jalkoihin taputtaen vuoroin hännällä ja tassuilla tum tum tum! Mutta se, mitä tapahtui Loviisassa pari viikkoa sitten oli jo aika höveliä. Olimme nimittäin siskoni kanssa saunassa, kun kuulin kylpyhuoneen oven narahtavan, ja olin varma, että äiti oli liittymässä seuraamme, vaan eipä ollut. Parin sekunnin päästä läpinäkyvän saunanoven toisella puolella törrötti taas se pirullinen ruskea kylppärihirviö, joka tirkistelee talon naisia. Hyi! >:) Houkuttelimme Finaa ryömimään oven alitse, minkä puolestaan Sara kuuli ja tuli näyttämään, miten äitimuori tekee itsestään hiiltyneen pannukakun, joka littanana siirtyy saunan puolelle ja kipuaa ihan ylälauteille niin kuin kuka tahansa supisuomalainen. Silloin kyllä pakostakin nauratti tuo ovelle hölmistyneenä äitinsä perään katsomaan jäänyt rusakkolapsi, ja tuli mieleen, että onkohan mitään paikkaa, minne nämä eivät meikäläistä seuraisi. Ainakaan vielä ei ole tullut vastaan.
No comments:
Post a Comment