Tiedonjyviä itutorilta

Kun pari vuotta sitten marisin ja valitin asuvani pienessä perslävessä nimeltä Loviisa, en voinut kuvitellakaan nykytilannetta. En voinut arvata, että ihana pieni Loviisa olisi tarttunut muhun pitkillä juurilla, jotka välillä jopa kuristavalla otteellaan saisivat mut ikävöimään kotia. Näin muualla asuessa sitä missaa sopivasti kaikki pikku kaupungin huonot puolet, ja ajoittaisilla vierailuilla saan sitten nautiskella pelkistä positiivisista vaikutuksista. Miten ikävöinkään sitä rauhaa ja hiljaisuutta! Iltalenkkejä koirien kanssa, kun tuntiin ei vastaan saattanut tulla yhtä ainoaa ihmistä.

En olekaan koskaan oikein kertonut kotikaupungistani. Se on pieni suuri kylämäinen kaupunki 100km Helsingistä itään, asukkaita reilut 15 000 ja huhun mukaan pinta-alaa enemmän kuin Helsingillä, Vantaalla ja Espoolla yhteensä. Mutta suuri osa siitä onkin sitten metsää taikka peltoa. :) Loviisassa on oikeastaan vain yksi suurempi keskustan läpi ajava katu, jonka risteävillä teillä usein hihitellen valitellaan paikallista ruuhkaa. Itse keskikeskusta on jotakuinkin neliökilometrin sisälle heittämällä mahtuva torin ja puistojen muodostama kokonaisuus, jossa nuoret ajavat, no, ympyrää ja jonka voit kulkea läpi tapaa-
matta neljää ihmistä enempää. Asukkaista reilut 40% on ruotsinkielisiä, joten kielipäätäkin voi kehittää helposti, mikäli on ajatukselle avoin. Näin ollen Loviisassa muutenkin suhteellisen vähäinen lukiolais-
joukko jakautuu vielä rankasti kielen mukaan omiin lukioihinsa, ja entisessä lukiossani opiskelijoita on hyvällä tuurilla sellaiset 75 - eli vain yksi ryhmä joka vuodelle. Tästä aiheutuu sekä hyötyä että haittaa, mutta se on myös syy, miksi välillä ikävöin kotilukiotani. Se oli toisinaan kuin toinen koti ja perhe.

Viikonloppuna Loviisassa järjestettiin vuotuinen Loviisan wanhat talot -tapahtuma (entinen Wanhassa wara parempi), jonka voisi sanoa olevan vanhojen talojen korjausmessut. Toisin sanoen toista kymmentä taloa avaa ovensa vierailijoille, joita tulee joka puolelta Suomea. Pieneen kaupunkiin tulee äkkiä hieman vipinää ja käsityöläiset kojuissaan luovat aivan erityistä tunnelmaa, joka on ainoastaan pakko kokea. Itsekin siis suuntasin kaverini Neten kanssa kaupungille katsomaan, kuinka kaupunki panee parastaan. Siinä sivussa tuli tehtyä hieman kirpparilöytöjä ja vetäistyä masut täyteen kaupungin parhaassa ravintolassa - thaimaalaisessa nimittäin!

Loviisaan liittyy mun kohdalla nykyään myös pieniä rutiineja. Kun menen viikon päätteeksi kotiin, ensimmäinen asia, jonka haluan tehdä, on mennä kauppaan. Ihan tavalliseen markettiin. Kun on ensin päivätolkulla tuijotellut vieraiden ihmisten naamoja ratikassa, kaduilla, busseissa...sitä haluaa aivan ekaksi moikata tuttuja ihmisiä, joita on koko marketti täynnä. Tällaisilla pienillä asioilla täällä pidetään mieli tasapainossa, täällä anonyymilandiassa.

Ennen kuin eilen lähdimme iskän kanssa taas ajelemaan kohti Apinaparkkia, kävin Sara-mummon kanssa lenkillä ihan kaksistaan. Suuntana oli tietty takapihaltamme nouseva harju, ja mummokoira sai erioikeuden kulkea koko matkan vapaana. Tuulimyllyn juurella pelailimme vähän palloa, ja voi, miten melkein-vanhus taas nuortui! Harmittaa, ettei sitä voi oikein ottaa pysyvästi mukaan Helsinkiin - olisi vähän rankkaa ja stressaavaa pienelle vanhalle sydämelle.


Sain juuri kokattua itselleni päivän ensimmäisen aterian ja vähän siivoiltua sotkuja, ja seuraavaksi vuorossa olisi hieman telkun töllötystä ja sitten kevään yo-kirjoituksiin lukemista. Tällä viikolla olisi tavoitteena aloittaa jo seuraava kirja, mutta saapa nähdä. Parempi se kuitenkin on lukea näin vähitellen hyvissä ajoin, kun sitten keväällä ei kuitenkaan lukulomaa tipu. Sain onneksi tiputettua tästä jaksosta espanjan pois, sillä päätin olla kirjoittamatta sitä ja muutenkin olin kurssilla ihan pihalla. :) Nyt mulla on siis viikossa kolme kympin aamua, mutta yritän ainakin yhtenä niistä herätä lukemaan...edes vähän! Tällä viikolla sallin kuitenkin vielä löysäilyn, sillä odotan vaan perjantaita ja ukkelin tapaamista pitkästä aikaa! ♥

Yksi kolmasosaa

Nyt on sitten ensimmäinen kakkosnolla plakkarissa! Mitään pidempää sepustusta en jaksa nyt tähän hätään väsätä, mutta sen verran voin sanoa, että helle teki kyllä tehtävänsä. Kaksi ensimmäistä starttia menivät hirveäksi haahuiluksi ja siten myös hylyiksi, mutta kolmas kerta toden sanoi - ihme kyllä! Ja ykkösluokan tapaan hypäriltä taas se eka nolla... Kaarroksia oli, mutta se ei haittaa. Muihin ratoihin peilattuna on ylipäänsä ihme, että koira juoksi koko radan... Ja nolla on kuitenkin aina nolla! ;)

Olimme Kivikon kentällä Helsingissä jo yhdentoista maissa, vaikka ensimmäinen starttimme oli vasta kahden jälkeen, ja koira oli kyllä aika puhki vaikka viileässä boksissa saikin loikoilla. :) Tämä siksi, että pääsimme ihanaisen russeli Roopen ja ohjaajansa Katin kyydissä, kun he debytoivat aamulla viralliset kisat. Ja hienosti he sen tekivätkin! Nollat eivät todellakaan ole kaukana! :-) Iso kiitos vielä Katille ja muulle retkiseurueelle!

Tässä vielä tulokset:

agilityrata :: ratavirheet HYL :: aikavirhe HYL :: tuomari Minna Räsänen :: tulos HYL
agilityrata :: ratavirheet HYL :: aikavirhe HYL :: tuomari Minna Räsänen :: tulos HYL
hyppyrata :: ratavirheet 0 :: aikavirhe -0,66 :: tuomari Minna Räsänen :: tulos 0 :: sijoitus 2. :: LUVA

Back in business

Back in business - literally! Taas ollaan Apinaparkissa ja sekamelskaelämä jatkuu lukion, kodin ja ♥:n välillä pallotellen. Stressittömyys, jonka tavoittelusta jo aikaisemmin mainitsin, on alkanut hienosti. Olen ottanut tavoitteeksi tehdä kaikki työt mahdollisimman lyhyessä ajassa ja reilusti ennen deadlineja pois alta, jotta koulujutut pysyvät järjestyksessä, eikä tule viime hetken hikipisaroita. Lisäksi ne kuuluisat ajotunnit olen vihdoin saanut alulle, vaikkakin harrastan vielä kengurubensaa... ;) Tyypillisin ajo-open fraasi on ehkä: "Jarru, jarru, jarru...Jarru. ....Nyt sä et painanut jarrua ja mä jouduin jarruttamaan." :DD Ehkä mä vielä jonain päivänä kuulkaa ajan itse kisoihin! Tai kuten äitini sekosi sanoissaan ja totesi: "Kyllä susta vielä oppilas saadaan..."

Sitten taas koira-asioihin. Meillä on päällä tehokuuri vireen ja nopeuden suhteen. Viretreenit menevät Finalle, juoksutreenit minulle... ;) Kuten ehkä vaativuudesta saattaa jo arvata, yllä on meidän ensimmäisten Agility Akatemian treenien rata keskiviikolta. Oli kyllä melkoista kiemuraa... Mä ja Fina tosin junnattiin jo heti toisella esteellä, kun kolmoselle käännyttäessä Fina karkasi aina laajalla kaarroksella selän taakse lähti nuuskimaan A:lle. Muutamalla terävällä haltuunotolla sain naperoon kuitenkin vauhtia, ja pääsimme jatkamaan matkaa. Veikkaan, ettei kovin moni jaksa mitään yksityiskohtaista sepustusta, joten kirjaan vain itselleni ylös ne vaikeimmat kohdat sekä Juhan vinkit niihin.

10 - 11 - 12 :: kympin takaakierto putken puolelta kympin ja yhdentoista puolessa välissä haltuun vastakkaisella kädellä, ja kun koira on hanskassa, sitten oikealla kädellä heitto takaakiertoon ja taas vastakkaisella kädellä nenästä kiinni ja putkeen.

12 - 13 - 14 :: heti, kun koira lukitsee putken, ohjaaja juoksee vedättämään puomille esteen 13 vasemmalta puolelta (otin ensin oikealta ja takaaleikkasin puomille, mutta Juhan neuvolla sain ainakin sekuntin ajasta pois ja koira veti täysiä!)

16 - 17 :: ajoissa lähetys takaakiertoon, puolivalssilla koira esteelle 17 (muuten koira ajautuu jo hyppykaaressa seuraavan esteen takapuolelle)

24 - 25 :: pussilta täysillä takaakierto-persjättö -yhdistelmä esteelle 25 - Tämän saimme Finan kanssa ensimmäisellä yrittämällä täysin nappiin! Saimme jopa kaikkien ryhmäläisten aplodit. :)

Juha on huippukoutsi! Ehdottomasti parasta on treenien haastavuus ja se, että virheen jälkeen analyysi, syy ja parannusehdotus tulee kuin apteekin hyllyltä oli tilanne mikä tahansa - ja neuvot ovat aina juuri sinulle ja omalle koirallesi. Lisäksi Juha on vaativa, mitä nimenomaan tarvitsen saadakseni hyvän draivin. Kun vielä pääsimme testaamaan opittua (ja mä jatkoin juoksemisen opettelua ;)) HurHan torstain treeneissä, saimme aivan huippunopean vauhdin. Mun pitää vaan oppia unohtamaan kaikki se varmistelu ja vetää täysillä ja riskillä. Maltan tuskin odottaa ensi viikon treenejä!

Seksto-nollat

Nollatulos - CHECK :: Serti - CHECK :: Jotain superia - CHECK !!

Takana on elämiemme, sekä Finan että minun, ensimmäinen kunnon kisaviikonloppu ja varsinainen tournee. Takana on kuusi starttia, jotka jakautuivat kahtia lauantaille ja sunnuntaille Lempäälään ja Haminaan. Takana on kuusi starttia, joista viisi kakkosluokassa. Takana on kuusi starttia, eikä yhtään ratavirhettä.

Eilinen päivä oli mahtava. Äiti, Fina, Sara ja minä olimme Lempäälässä agikentän laidalla jo kahdeksan jälkeen valmiina nousemaan kakkosiin. Vain muutamaa juoksuaskelta myöhemmin vastaanotimme sertin nollavoitolla ensimmäisellä yrittämällä, ja tunsimme olomme höhläksi. Mitäs nyt? Kisapäivä venyikin suunniteltua pidemmäksi, iltaan asti, jolloin sitten debytoimme tokaluokan ihanan kiemuraiset radat (vihaan suoria)! Niistä ensimmäisellä juoksin koiran päälle ja toisella unohdin radan niin, että kentän laidallakin kuului: "NO NYSSE UNOHTI RADAN!" :D Näistä huolimatta kumpikin oli lopulta kuin ihmeen kaupalla nollatulos sekuntin yliajalla. Vaikka luvat jäivät harmittavasti omien kömmähdysteni päähän, pokkasimme silti myös toisen ja kolmannen sijan - siis yksi kutakin. Täytyy myöntää, että hieman alkoi pystirivistöä katsellessa naurattaa, että Fina meni sitten ja toteutti tyypillisen "collect them all" -kehotuksen. :-)

Illalla ajelimme sitten mökille Haminaan seuraavaa koitosta varten. Hapsutassut olivat tapansa mukaan ratkiriemuissaan päästessään mökkirantaan pulikoimaan ja mummin jalkoihin kerjäämään kurkunpalasia. Koska tokaluokkalaisia lellitään, ei meidänkään tarvinnut tänä aamuna herätä siipikarjan kiekumiseen, vaan aamupäivällä ehti hyvin pulikoida vielä vähän lisää. :)

Haminassa niin ikään radat olivat kertakaikkisen ihania. Ei liian helppoa, muttei liian vaikeaakaan. Ylitsepääsemättömäksi osoittautuivat ainoastaan ihanneajat. Ensimmäisellä radalla kyseinen killerilinja tosin alittui täpärästi, mutta tällöin ei palkintopaikkaa herunut - eikä siis luvaakaan. Jälkimmäisillä tuli kummallakin himpun verran yliaikaa, mutta Fina teki hienosti ja tarkkaa työtä. Voin vihdoin luottaa siihen, että koira menee ja todellakin suorittaa kaikki esteet, ja näin voin keskittyä täysin omaan liikkeeseeni. Agiradalta irtosi kolmas sija ja hypäriltä viikonlopun toinen nollavoitto!!

Finan nimi on nykyään Jack, ja tässä on hänen pottinsa viikonlopulta :-)

Oli aivan älyttömän huipelia lähteä reissun päälle ja tavata tuttuja ihmisiä siinä samalla. Mennessämme poikkesimme Rillan kasvattajan, Miikun, luona, ja kisakatsomoon sain sankat sukulaisjoukot. Kiitos kaikille yösijoista ja ruuista! Ennen kaikkea kiitos kuuluu kuitenkin äidille, joka kuljetti ja kannusti koko ajan! ♥ Ja superhyper kiitos itse päätähdelle, koirakon tassuvastaavalle, joka tykitti kuusi nollarataa peräkkäin! Liekö kukaan tuntee termiä seksto-nollat, mutta nyt semmoinen piti luoda. Vähän vielä vipinää kinttuihin, niin alkaa niitä luviakin tulla. Tuomarin sanoja lainaten: "Vähän pitää vielä pistää tassua toisen eteen, tai tulee kolmosluokassa paha mieli." Totta puhuen siellä ei ole mitään tsäänssejä, kun nyt jo tekee näin tiukkaa. :D

Fina jaksoi upeasti koko reissun, mutta kyllähän sitä oltiin lopulta aika naatteja molemmat :-)

Tässä vielä tulokset lauantailta Lempäälästä:

agirata :: ratavirheet 0 :: aikavirhe -8,34 :: tuomari Johanna Wütrich :: tulos 0 :: sija 1. :: LUVA => 2.LK
agilityrata :: ratavirheet 0 :: aikavirhe +1,11 :: tuomari Heini Viitaniemi :: tulos 1,11 :: sijoitus 3.
agilityrata :: ratavirheet 0 :: aikavirhe +1,61 :: tuomari Jari Tienhaara :: tulos 1,61 :: sijoitus 2.


Ja tässä tulokset tältä päivältä Haminasta:

agilityrata :: ratavirheet 0 :: aikavirhe -1,01 :: tuomari Tuija Kokkonen :: tulos 0 :: sijoitus 5.
agilityrata :: ratavirheet 0 :: aikavirhe +2,65 :: tuomari Anne Savioja :: tulos 2,65 :: sijoitus 3.
agilityrata :: ratavirheet 0 :: aikavirhe +0,15 :: tuomari Anne Savioja :: tulos 0,15 :: sijoitus 1.

Toko night fever

Finan ehdoton lemppari (ja vahvuus!) on estehyppy (omistaja on noussut suoraan sängystä :-)

Auts. Ei auta itku markkinoilla, mutta onneksi agi, toko ja näyttelyt auttavat treenikuumeeseen! Menin tosiaan minkä lie aivopierun seurauksena ilmoittamaan Finan Porvoon koiranäyttelyyn 11.9. ja tällä hetkellä kärsin valtavasta tokohuumasta. Sairastun tähän perinteiseen tokokuumeeseen vähintään kerran vuodessa elokuun ensimmäisten päivien aikana, kun seuramme järjestää täällä Loviisassa tokokokeen, jossa tulee aina toimittua talkoolaisena (ja johon olen luvannut osallistua jo kolmena vuonna...). Tänä vuonna ajattelin kuitenkin pidentää tätä kuumetta, sillä lisäsin kisakalenteriimme jo varteenotettavia tokokokeita loppusyksylle. :) (Niin, meillä on kalenteri tuolla otsikkokuvan linkissä, näittekö?! Sinne ei kyllä mitään bileitä ilmaannu, vaan koiratouhuja:)) Eihän me olla tokoiltu nimeksikään, mutta alokasluokan liikkeet kyllä osataan - seuraamisia lukuunottamatta.

Finan merkki parin treenikerran jälkeen kuukausi sitten

Finan loistava merkki tänään - huomatkaa sen intopomppu: "Juu mä osaan tän, se menee justiin näin!"

Ja vaikka korkeintaan avon liikkeitä tullaan harjoittelemaan kisamielessä, on hauskaakin hauskempaa harjoitella erikoisvoittajaluokan liikkeitä pikku spanielin kanssa. Tavoitteena on, että ei-tokokoira Fina ei välttämättä osaa alempien luokkien liikkeitä, mutta näyttää isoille paimenkoirille, miten se niin kamalan vaikea ruutu oikein tehdään! Ruutu olikin Rillan lemppari aina, eikä Finakaan kovin masentuneelta kyllä näytä... :)

Tässä tällaista videospämmiä, joka tulee jatkumaan alkuviikosta. Huomennahan me siis pakkaamme kimpsut ja kampsut takakonttiin ja lähdemme kohti lauantaisia Lempäälän kisoja, ja käymme samalla reissulla moikkaamassa Finan Bamse-veikkaa Porvoossa ja Miikkua ja bortsulaumaa maalla. Sunnuntaina auto puolestaan starttaa Haminaan. Jos ei viidellä startilla nousta kakkosiin... No, enpäs sanokaan. :)