Apinaparkin joulukalenteri 2011 :: 24. luukku

Riemukasta joulua kaikille! Muistakaa, etteivät ne lahjat loppujen
lopuksi ole se tärkein asia joulussa...joidenkin lähteiden mukaan ;-)

Apinaparkin joulukalenteri 2011 :: 23. luukku

Huomenna, huomenna, huomennaaaa! Tässä on vähän esimakua siitä, millaisia reaktioita lahjat saattavat saajissa herättää. Jälkimmäinen suhtautuminen on ehkä suotavampaa, ja vaikka lahja olisi miten tai kenen hanurista tahansa, ei ole kovin kohteliasta töksäyttää sitä suoraan - ainakaan jos joulupukki itse on vielä sillä hetkellä paikalla! ;) Itse toivon sormet ja varpaat ristissä, että ihmiset ilahtuvat aidosti mun lukuisista täksi jouluksi hankkimistani lahjoista. Pieni riskin poikanen piilee siinä, että tein liki puolet lahjoista itse, mutta toisaalta, jos onni suo, että lahjoistani pidetään, saavat ne ehkä vähän normaalia väkisin hankittua konvehtirasiaa enemmän arvostusta. Älkää ymmärtäkö väärin - petyn kyllä suuresti, jos en saa yhtään suklaata lahjaksi!

Apinaparkin Loviisaan jouluevakkoon muuttaneen väen puolesta oikein sujuvia viime hetken joulu-
valmisteluja jokaiselle! Pidetään huoli siitä, että jokaisessa kodissa on jo tänä iltana huomisen tuoksu!

Apinaparkin joulukalenteri 2011 :: 22. luukku

Tämä luukku tuskin kaipaa selittelyä. Joulu on jo aika lähellä!

Apinaparkin joulukalenteri 2011 :: 21. luukku

Lumifutistreenit on ihan oikeasti lihasten Halleluja-kuoron kliimaksi.

Kun nyt näitä lapsuudenaikaisia muistoja kerran lähdin sörkkimään, niin tottahan sitä piti jalkapallokin mainita. Ehkä moni tämän päivän tutuistani ei tiedäkään, että olen pelannut jalkapalloa yhdessä alueeni - ja voisi ehkä sanoa silloisen ikäluokkanikin - parhaimmassa futisjoukkueessa reilut kahdeksan vuotta. Tähän väliin siis kaikki kiitos ja kunnia Fc Loviisalle! :-) Jouduin kuitenkin lopettamaan, kun luojani oli aikoinaan Bea-nukkea pyöritellessään säästellyt muovailuvahavarastojaan mun nivelteni kohdalla, ja se rupesi näkymään enemmänkin. Olen kuitenkin ikuisesti ylpeä joukkueestani ja kaikista upeista saavutuksistamme (mm. piirinmestaruus, Kokkola cup-kulta, Helsinki cup-hopea ja Tanskan Tivoli cupin katkeraakin katkerampi nelossija...), ja olen lopulta aika yllättynyt, että päädyin ensimmäisten treenien peikkomekkotytöstä ihan oikeaksi futispelaajaksi.

(Peikkomekko oli ja on nöyryyttävin sivu futisurani kirjassa, josta valmentaja jaksoi aina tilaisuuden tullen muistuttaa ivaillen. Kyseessä oli siis Naavanutun juhlamekko, joka mulla oli ekoissa treeneissä päälläni. Tulin nimittäin paikalle suoraan kaverini syntymäpäiväjuhlilta, ja valmentaja käski meidät uudet heti mukaan treeneihin, vaikka tarkoituksenani oli uutena vain katsoa ensimmäinen kerta sivusta. Arvatkaa kuinka moni koskaan antoi mulle mahdollisuuden selittää?)

Noiden kahdeksan vuoden aikana jalkapallosta tuli sen verran iso osa elämääni, että vaikken enää juurikaan pysty pelailemaan ilman pelinjälkeisiä kipuja, ryntään silti pallon perään aina kun se on mahdollista ja saatan hyvinkin yrittää lyödä omaa pomputteluennätystäni kesälomilla. Lisäksi kotona yksin ollessa paras tapa viettää yö on istua nojatuolissa, jättimäinen höyryävä kuppi kaakaota käsissäni, EM- tai MM-futista katsellen! Oikein tulee ikävä noita kesäiltoja... :)

Apinaparkin joulukalenteri 2011 :: 20. luukku

Saisi moisia kauniita avaruustulia väreillä täällä meilläkin päin. Nyt, kun musta joulu näyttää mette-
mannostenkin puolesta vääjäämättä tulevan, voisivat tällaiset luonnon ilotulitteet piristää synkkää mieltä - vaikkakin tosin kai nämäkin lumen tapaan enimmäkseen kylminä öinä hiipivät esiin piiloistaan. Kyllä sitä nyt ollaan ujoja tänä jouluna!

Itse olen nähnyt revontulia kolmesti elämäni aikana. Ensimmäinen kerta ulottuu tosin muistikapasiteettini tuolle puolelle, sen verran pikkuinen olin ensimmäisellä Lapin matkallani. Toisella, ja sitä vastoin kaikista mieleenpainuvimmalla kerralla, taivas esitti aivan huikean valoshow'n ihan ikioman koti-Loviisan tähtituik-
keessa. Siitäkin kerrasta on tosin saattanut jo kymmenisen vuotta vierähtää, mutta muistan yhä pieniä filmipätkiä illasta. Ajoimme lapsuuteni parhaan ystäväni äidin ja veljen kanssa Loviisan Sahaniemeen myöhään illalla katsomaan vihreitä tulia aukealta paikalta. Muistan, miten mua melkein pelotti, kun valo kuvatunlaisesta viivasta poiketen levittäytyikin kuin valtavaksi hämähäkiksi yläpuolellemme. Jommalla kummalla aikuisista taisi olla jalka paketissa, ja yöllä myöhemmin ajoimme vielä maalaistaloon, jossa yövyimme ja jonka keittiön pöydällä makasi ihka aito kaadettu kokonainen hirvi paloittelussa. Sitä iltaa ja hajua en hevin unohda...

Kolmas kerta oli vain pieni vihreä valon häivähdys, jonka iskä mun kiusaksi väitti olleen vain vastaan tulevan auton ajovalot. Sitä valo ei todellakaan ollut, sillä eivät yhden auton ajovalot pysy puolta tuntia samassa kohdassa taivasta ja lepata... No kuitenkin, näin ikuisen haaveammattini (tähtitieteilijä) valossa täytyy todeta, että on noissa vaan jotakin pirun taianomaista! :-)

Apinaparkin joulukalenteri 2011 :: 19. luukku

Alkavan viikon kunniaksi joulukalenterin luukku vie tanssin maailmaan. Kaivelin taas hieman nettiä, ja törmäsin tällaiseen hiphop-versioon tutusta joululaulusta. Harmi vaan, että lavalla oleva kaikki muu härpäke jättää tanssijat vähän piiloon. :(

Lisäksi laitan tähän alle vielä klipin Loviisan seudun tanssiopiston joulushow'sta, jota olin viime viikolla katsomassa ihan livenäkin. Tämän alla olevan pätkän koreografian on tehnyt se samainen siskoni italialainen tanssiopettaja, jonka Loviisassa tekemän tanssivideon linkitin aiemmin kalenteriin. Tarkka-
silmäinen voi huomata, että lavalla tanssiikin oikeastaan Italian lippu! ;-) Joka tapauksessa show oli aivan huikean energinen, ja oli mahtavaa, että muutama mieskin oli uskaltautunut mukaan. Ja joka siskoni tuntee, voi bongata hänetkin tanssimassa valkoisessa topissaan ja ruskeissa lettikiharoissaan pätkän oikeassa laidassa.

Kommentit kalenteriluukuista ovat muuten nekin yhä tervetulleita!

Apinaparkin joulukalenteri 2011 :: 18. luukku

Tämä on yhä mun ensimmäinen ja viimeinen toiveeni jouluksi! Pian saisi alkaa lunta tuprutella, tai muuten alkaa tulla jo vähän kiirus. Enää muutama hassu päivä jäljellä jouluun ja vielä vähemmän loman alkuun!

Apinaparkin joulukalenteri 2011 :: 17. luukku

Jouluunhan kuuluu tämä vaatimattomuus... ;-)

Apinaparkin joulukalenteri 2011 :: 16. luukku

Huomenta! Tämän päivän luukun takaa löytyy vuoden paras joulubiisi! Vaikken erityisesti pidä näiden Putous-hahmojen tuotantokauden jälkeisestä kaupallistamisesta, olen ihan iloinen, että ikivanhoja joululauluja välillä vähän uudistetaan.

Kävin eilen kaverini kanssa kansallisteatterissa katsomassa Homo!-esityksen, joka oli hulvattoman hauska. Mitäpä muuta huippunäyttelijöillä varustetulta esitykseltä voisi odottaakaan? Tällä viikolla mulla on muutenkin ollut joka ilta jotakin spesiaaliohjelmaa. On ollut ihanaa viettää aikaa kivojen ihmisten kanssa rennoissa merkeissä, eikä ensi viikkokaan kovin ikävältä näytä. Vain pari hassua koulupäivää, ja sitten pääsee kotiin murun kanssa valmistelemaan joulua. Koska vanhemmat ovat vielä aatonaatonkin töissä, lupasimme me "nuoremmat" hoitaa kaikki leipomukset ja opetella myös laatikoiden teko. Joululahjojen puolesta ei stressistä ole tietoakaan, sillä kaikki lahjat ovat olleet hommattuna jo viime viikonloppuna. Odotan joulua niin kamalan paljon, että kammottaa tietää, miten nopeasti se sitten taas onkaan ohi. :(

Apinaparkin joulukalenteri 2011 :: 15. luukku

Tämän päivän luukun tarkoitus ei ole mainostaa mitään, enkä siis ota noihin itse tuotteisiin kantaa, mutta mun oli vaan pakko lisätä tämä mahtipätkä. Siinä on hienosti keksitty hyöndyntää koirien eriäänisiä haukkuja, aivan mahtava temppu. Sääli, että tuollaiseen kokonaisen kappaleen "haukkumiseen" todella tarvitaan kahta eri ääntä useampaa nuottia, muuten olisin oitis lisännyt tämän tulevaisuudessa opeteltavien temppujemme listaan.

Meillä oli Finan kanssa maanantaina tähänastisen Agility Akatemia-uramme parhaat treenit! Fina oli ehkä pienestä tauosta johtuen todella innokkaalla päällä ja paahtoi hyvällä draivilla kerrankin loppuun saakka. Meillä kun yleisin ongelma on se, että mä tarvitsisin rautalankoja ja muita härpäkkeitä opetukseen, mutta Finan mielenkiinto loppuu repeat-junnaamisella. Maanantaina sain sen sijaan vetää yhtä ja samaa kohtaa varmaan kymmenkunta kertaa (viime kesäisellä liiton leirillä opitun saksalaisen käyttö tositilanteessa), eikä Finan into missään vaiheessa lyssähtänyt. Koska kuitenkin rakastan "sääli, että"-fraaseja, on sääli, että ajoin treeneihin yksikseni, eikä iskä näin ollen ikuistanut historiallisia harjoituksiamme liikkuvaksi kuvaksi.

Fina on muutenkin aika ihana - tai mistä kukakin tykkää. Siitä on tullut täällä Helsingissä asuessamme kuin mun varjoni. Se seuraa mua ihan joka paikkaan vessat ja suihkut mukaanlukien. Auta armias, jos vessassa käydessä tai aamupesuilla vessan ovi jää hieman raolleen, niin kohta se on jo sepposen selällään ja jokin ruskea kasa luikertelee jalkoihin taputtaen vuoroin hännällä ja tassuilla tum tum tum! Mutta se, mitä tapahtui Loviisassa pari viikkoa sitten oli jo aika höveliä. Olimme nimittäin siskoni kanssa saunassa, kun kuulin kylpyhuoneen oven narahtavan, ja olin varma, että äiti oli liittymässä seuraamme, vaan eipä ollut. Parin sekunnin päästä läpinäkyvän saunanoven toisella puolella törrötti taas se pirullinen ruskea kylppärihirviö, joka tirkistelee talon naisia. Hyi! >:) Houkuttelimme Finaa ryömimään oven alitse, minkä puolestaan Sara kuuli ja tuli näyttämään, miten äitimuori tekee itsestään hiiltyneen pannukakun, joka littanana siirtyy saunan puolelle ja kipuaa ihan ylälauteille niin kuin kuka tahansa supisuomalainen. Silloin kyllä pakostakin nauratti tuo ovelle hölmistyneenä äitinsä perään katsomaan jäänyt rusakkolapsi, ja tuli mieleen, että onkohan mitään paikkaa, minne nämä eivät meikäläistä seuraisi. Ainakaan vielä ei ole tullut vastaan.

Apinaparkin joulunkalenteri 2011 :: 14. luukku

Näitä näkymiä katsellessa (ja yhä edelleen valkoista joulua odotellessa...) tulee kamala hinku hypätä junaan ja vaihtaa maisemaa. Tosin samalla hinnalla pääsisi täältä jo melkein Espanjaan saakka reilaamalla, että taitaa joutua odottelemaan vielä jokunen hetki ja perustamaan pentutilin ohelle matkatili. ;-) Yhtään häpeilemättä tunnustan, että vihreää naamaa vilauttelen niille, joilla joulu joutuu Lapin talven ihmemaassa. Skeptisyyteni lumentulon suhteen taitaa jo alkaa paistaa läpi...

Apinaparkin joulukalenteri 2011 :: 13. luukku

Mitäpä muutakaan saattaisi joulukalenterista Lucian päivänä paljastua? Äärettömän kliseinen ja varmasti joka iikalla jo korvista ja nenästä ulos tunkeva, mutta kaunis päivän teemalaulu ensin omana, sitten virtuoosin versiona. Ihanaa istuskella täällä Apinaparkissa kynttilän valossa jouluisten tuoksujen ympäröimänä ja viettää kavereiden kanssa rauhallista pikkujouluiltaa. :-)

Apinaparkin joulukalenteri 2011 :: 12. luukku

 Huh! Viikonlopun joululahjaostosten jälkeen olen niin rättiväsynyt, etten jaksa raapustaa yhtään mitään. Nauttikaa tästä postaamastani lyhytfilmistä sillä aikaa, kun mä keräilen voimiani! :-)

Apinaparkin joulukalenteri 2011 :: 11. luukku

Kotonaolon kunniaksi päätin julkaista viikon lopun kynnyksellä tällaisen Loviisassa kuvatun, siskoni italialaisen tanssiopettajan videon, jossa mies taiteilee tanssimalla ympäri kaupunkia. Meidän piti alunperin mennä Finan kanssa Kotkaan kauan odotettuun Elina Jänesniemen agilitykoulutukseen, mutta täällä me istumme kotosalla. Keskiviikkona tein nimittäin koirastani järkyttävän löydön.

Rapsuttelin likkaa soffalla, ja ihmettelin, että mitäs punaista turkin seassa vilahti. Kummastakin kainalosta löytyi pahan näköiset, peukalonpään kokoiset avohiertymät, joiden alkuperää sainkin hetken arvella. Ensin en keksinyt mitään muuta selitystä, kuin talvitakki, mikä tosin oli ristiriitaista, sillä sama takki on palvellut Finaa jo vuosia. Sitten koulussa yksi kaverini ehdotti valjaita, johon tokaisin, että eihän meillä valjaita käyte... Niinpä! Samalla hetkellä tajusin, että kummallakin viime viikkoisella pitkällä metsälenkillä molemmilla likoilla tosiaan oli valjaat päällään, jotka sitten ilmeisesti olivat noinkin pahasti hiertäneet. Olen kummissani, sillä Finalla olleet valjaat olivat Rillalla nuoruusiässä, eli kaiken järjen mukaan niiden pitäisi olla pikemminkin isot. On kuitenkin helpompi uskoa niiden hanganneen noin, kuin vuosia vanhan takin. Yhtä kaikki, koulutus jäi meiltä väliin, ja nyt loikoilemme vain kotona haavoja parantelemassa, lukemassa ja käärimässä viimeisiä joululahjoja pakettiin. :)

Tässä kyllä taas nähtiin, miten koirat eivät inahdakaan, vaikka pää olisi irti - tosin silloin olisikin ehkä jo vähän vaikea inahtaa. Finski painelee menemään ihan yhtä hulluna kuin aina, eikä edes haavanpuhdis-
tusoperaatiot vaikuta kirvelevän yhtään. Välillä vaan olisi parempikin, että kertoisivat, jos jostain kenkä puristaa... Tai valjaat!

Apinaparkin joulukalenteri 2011 :: 10. luukku

Kai Simonin kissa on tuttu? Tuo sormella ammollaan olevaan suuhun osoittaminen on ehkä hellyyttävintä, mitä tiedän! Meidän kissamme ei onneksi kuitenkaan ikinä kiivennyt kuuseen, vaikka muuten maailman oudoin tapaus olikin. Vai saattoiko tuo kuuseen kiipeämättömyyskin olla yksi niistä outouksista - kaipa ne useimmat kissat sitten nimenomaan koristavat kuusen itsellään..?

Mulla on ollut täällä Apinaparkissa joulu(muovi)kuusi jo pari viikkoa, kuten ohikulkijat ovat saattaneet huomata. Koristeita en sentään ole vielä kaivanut kaappieni uumenista, mutta jouluvalot puussa toki kiemurtelevat. Tiedän, että on täysin sekopäistä pystyttää kuusi kuukausi ennen aattoa ja että joulu menettää merkityksensä ja mitähän vielä, mutta hei - mullahan on oikeastaan vain uusi valaisin, big deal! Ja sen valaisimen alta löytyy tälläkin hetkellä tällainen pikkuruinen joulutonttu, jolta - tiptaptiptap - ovat jo soihdut sammuneet. :-) Tämän kuvan perusteella uskoisin, että jahka koristeetkin etsiytyvät paikoilleen, ne saavat kyllä olla aika rauhassa...

Apinaparkin joulukalenteri 2011 :: 9. luukku

Vihdoinkin tänne meidänkin suunnalle on tullut pikku pakkanen, ja sainpa viime viikonloppua sen kauan odottamani ensilumenkin - tosin vain ilmassa, maahan asti sekään ei ehtinyt. Mä olen kaikesta huoli-
matta yhä optimistinen. Kun muru lällättelee mulle mustan joulun tuloa, mä hiljennän sen aika nopeasti. :D Ja se kun aina vielä väittää, että mä olen pessimistinen...

Mutta asiaan! Mun mielestä tämä vanha Spede-pätkä oli aivan loistava. Tajuan täysin tuon naisen logiikan, ja saattaisin jopa itsekin väittää moista, jos oikein provosoituisin ja haluaisin pitkästä aikaa jankata. Silti, anteeksi vain siskot, olen kyllä enemmän Speden kannalla... Saisi vaan se pakkanen täälläkin laskea, ei kun nousta, ei kun häh? Nyt sekosin jo itsekin. Ehkä toivon sittenkin vain pakkasen
k i r i s t y m i s t ä...

Apinaparkin joulukalenteri 2011 :: 8. luukku

 Muistaahan kaikki koiranomistajat hommata karvaisillekin kakaroille paketit? :-)

Apinaparkin joulukalenteri 2011 :: 7. luukku

Lähestulukoon puolet suvustani on Pohojammaalta, joten tällaanen Duudsoni-kama nasevine verbaalisine sylkäsyynehen ja totta kai maan parahaine murteheinehen puree meikälääseen. Alakouluikääsenä se puri jopa niimmaan paljon, että molin harmissani siitä, etten ite ollu Pohojammaalta, ja yritin opetella muutta-
mahan kaiken puheeni kyseesen aluehen murtehelle. Lähimmät tutut voivat ny varmasti huomata, että missio ei koskaan saavuttanu päämääräänsä, mutta sisäänen pikkukatkeruus kytee yhä. On muuten hupaasaa, että toisen vanhempani suku puhuu maan hauskinta ja toisen vanhemman suku (ja myös moon itte puhunu piänenä) puolestahan yhtä ruminta murretta. Tänään siis kotkalaasia miesiejä yhtään lyttäämättä Apinaparkin joulukalenterin luukussa komeelee kunnianosootus äiteen puolen suvulle ja Österbottenille! Kyllä tämä vaan on komiaa!

Apinaparkin joulukalenteri 2011 :: 6. luukku

Hyvää itsenäisyyspäivää! Juhlapäivän kunniaksi haalin Youtuben arkistoista jotain perin suomalaista, ja tuossahan se on. Aika svengaava kipale ja mahtavaa mainosta rakkaalle Isänmaallemme. :D

Apinaparkin joulukalenteri 2011 :: 5. luukku

Löysin jälleen netin uumenista musiikkia, tällä kertaa vähän aidompaa laatua. Nuo loppukommentit ovat itsellenikin niiiiin tuttuja. Aina lapsena laulamaan pakotettuna voin syvällä rintaäänellä sanoa, että laulun loputtua kaikki aikuiset odottivat vain lisää, eivätkä lakanneet tuijottamasta ennen kuin heille rautalangasta väännettiin, että nyt laulu on ihan oikeasti loppu. :D

Joululla on erityisen suuri merkitys lapsille, mikä on helppo ymmärtää, kun miettii, miten taian- ja sadunomainen rooli sillä on. Kouluissa ja päiväkodeissa joulujuhlanäytelmiä valmistellaan viikkoja, joskus jopa kuukausia ennen h-hetkeä, ja aattona puolestaan ainakin meidän perheessä lapset laitettiin aina tonttuilemaan pukin tullessa. Se se vasta oli kamalaa. Jotta ansaitsi joululahjat, vuodenaikaisen kiltin käytös ei riittänyt, vaan lisäksi piti myös istua joulupukin sylissä ja laulaa luritella jokin joululaulu. Sen jälkeen piti lukea jokavuotinen jouluevankeliumi ääneen ja toimia vielä lahjanjakajana. Onneksi nykyään sisko (nuorempana meistä) joutuu hoitamaan lahjanjakopuuhat ja lukemaan evankeliumin, vaikka muistelisinpa, että viime vuonna sisko laittoi pahan kiertämään ja nakitti homman pokkana mummille. :D Pukkiakaan ei kyllä sen puoleen ole enää vuosikausiin näkynyt, mutta onneksi hänen kätyrinsä ovat aina muistaneet käydä pudottamassa paketit kuusen alle aatonvastaisen yön aikana. Ja ainakin tänne Apinaparkkiin he ovat jo osan tämänvuotisistakin lahjoista levitelleet kuusen alle...

Apinaparkin joulukalenteri 2011 :: 4. luukku

Tämä joulukuun ensimmäinen viikonloppu lienee se suosituin pikkujouluviikonloppu, ja mikäli juhlarutiinit on hoitanut huolella, voi näin adventtisunnuntain kunniaksi olla hieman heikohko olo. Toivottavasti kovin monelle ei kuitenkaan aivan yhtä huonosti käynyt, kuin linkittämäni videon työporukalle. Muuten saattaa olla, että mielenterveyssyistä joutuu ottamaan varhaisjoululoman ja pidentää sitä kenties pääsiäiseen saakka. ;-)

Apinaparkin joulukalenteri 2011 :: 3. luukku

Joulutortut ovat yksi niistä jouluun liittyvistä asioista, joita ilman ei olisi joulua. Se ei tosin ole kovin erikoista, sillä sama pätee kaikkiin muihinkin jouluun liittyviin asioihin. Itse en kyllä ole torttuja koskaan yhtä negatiivisina nähnyt, kuin tämän Radio Rockilta lainaamani kuunnelman henkilö, mutta tulikuuma hillo on kyllä toisinaan äärimmäisen ärsyttävä lisä, kun haluaisi mussuttaa jo viidettä torttua ennen kuin ensimmäinenkään on tarpeeksi jäähtynyt...

Tänään Apinaparkin väki viettää pikkujoulua Loviisassa. Ohjelmassa on piparin tuoksua, kenties myös tonttujen juoksua (karvaiset tonttunikin luovat silmänsä ylös taivaisiin, mutta eivät taatusti taivaan vaan uunipeltien tähdenlentoja odotellen), mutta joulu ei ole vielä siinä. Lisäksi tarvitaan tölkkikaupalla glögiä ja tietysti uunituoreita tähtitorttuja luumusilmien kera. Muun talvitunnelman saralla näyttää kuitenkin pahasti siltä, että meidän on tyydyttävä pelkkään virtuaalilasketteluun Wii-konsolin avulla. Pulkkamäkeen ei vieläkään pääse, mikäli siis ei ehdoin tahdoin halua tehdä ahkiostaan muoviraastetta. Sääli.

Apinaparkin joulukalenteri 2011 :: 2. luukku

Tadaa! Nyt voi tulla hieman ärsyttävää settiä, mikäli sattuu jo valmiiksi pännimään. Nimittäin joulukuun toinen vain on mun päiväni, ja niinpä Apinaparkin joulukalenterin kakkosluukku onkin omistettu maailman itsekkäimmin minulle itselleni. :) Kyseessä on siis vuotuinen "nimipäiväni", jota ei oikeasti ole olemassakaan. En oikeasti tiedä, mikä vanhempiani vaivasi, kun laittoivat lapselleen niin lyhyen nimen, että siitä ei saa edes hienoa allekirjoitusta. Toisaalta porukat huomasivat virheensä ja yrittivät kumota sen nimeämällä siskon tuplasti pidemmällä yhdistelmänimellä... Pienenä olin uskomattoman katkera äidille nimeni valinnasta, kunnes kuulin, että se olikin iskän keksimä, ja musta se taas on kamalan söpöä. Että isi antoi minulle nimen! :-) Olen nähtävästi tuleva monsterivaimo, kun luulin, että tällaisissa asioissa naiset aina jyräävät...

Periaatteessa Bean nimipäivää kaiketi monet viettävät tammikuussa, kun Saksassa on jonkin vastaavan nimen merkkipäivä, mutta oman perheen kesken olemme aina viettäneet nimippariani ruotsinkielisen nimipäiväkalenterin mukaan Beatan ja Beatricen nimipäivänä eli juurikin tänään. Juhlaglögit ja joulutortut saa tulla popsimaan Loviisaan huomenillalla, kunhan ilmoittaa etukäteen. :)

Tein viime vuonna kalenteriluukun samasta aiheesta, joten en aio selostaa samoja asioita uudelleen. Suosittelen kuitenkin vuodentakaisen merkinnän läpivilkaisua, sillä olin aikonut kirjoittaa nimestäni enemmän, kunnes sitten epäonnekseni muistin käyttäneeni aiheen jo viime vuonna. Vaikka niinhän se viinikin paranee vanhetessa! ;) Tein kuitenkin lisätutkimuksia, ja löysin vähän lisäinfoa. Sen lisäksi, että Bea-nimi luikertelee juuriltaan matkaajaan tai ammoisia aikoja sitten kuolleeseen kieleen, se voi tarkoittaa myös siunattua ja pyhää tai onnea, onnentuojaa ja onnellisuutta. Tuon hengellisen termistön suhteen olen varmaan tuottanut Taivaan Porukoille pettymyksen, kun erosin vain vuoden rippikoulun jälkeen kirkosta, mutta onnellisuuden osalta henkilökuvaus osui mielestäni oikeaan. Mä olen aika perusonnellinen, ja vaikka äiti mun hirviökakarana aiheuttamien traumojen jälkeen tuskin sitä uskoo, olen myös loppujen lopuksi hyvin vähään tyytyväinen. Paitsi, jos kyseessä on jäätelö, sillä vähästä jäätelöstä tulee ainoastaan paha mieli.

Lopuksi vielä Jim Carreyn avausfraasi biisimuodossa. Tänä päivänä lahjonta on sallittua! ;)

Apinaparkin joulukalenteri 2011 :: 1. luukku

Joulukuu on täällä! Vaikka joihinkiin kolkkiin täällä Suomessakin on tässä aiemmin jo eksynyt muutama lumihiutaletta muistuttava jalkarätti, en ainakaan minä ole vielä henkilökohtaisesti ensilunta tänä vuonna saanut ihastella. Siitä syystä päätin ottaa joulukalenterin avausluukuksi tällaisen netin uumenista löytämäni biisin "Cold December", joskohan tällä saisi herätettyä Herra Pakkasen...? Artisti oli mulle itselleni entuudestaan tuntematon, mutta kuulosti sen verran hyvältä, että kehtasin linkittää kappaleen tänne ja omistan sen yhdelle maailman tärkeimmistä ihmisistä, rakkaalle Pepille, jonka kanssa juttelua ikävöin joka päivä. Toivottavasti myös joku lukijoista saa tästä yhden uuden nimen omalle musiikkitaivaalleen!

Apinaparkissa joulukuun avaus tapahtuu jokailtaisella glöginjuontirituaalilla murun kanssa soffalla telkusta tulevaa joulukalenteria (kai sieltä joku sellainen tulee tänä vuonna - toivottavasti Tonttu Toljanteri! ;)) vahdaten. Tänä vuonna lupaan yrittää pitää Apinaparkin joulukalenterin säännöllisenä ja joka päivä päivittyvänä. Onneksi on olemassa postausten ajastus, eikä kukaan tätäkään luukkua aukaistessa aavista, kuinka kauan aikaa sitten mä olen tämänkin raapustanut... ;) Myös kommentteja ja palautetta luukuista otetaan ilolla vastaan!

Riemukasta joulukuun alkua kaikille, ja kinkut ja kankut ristiin, että seuraavien 24 päivän aikana vedestä tulisi edes loskaa! Minun pukin pitää tulla porojen vetämällä reellä! - ai mutta tietysti lentäen. No, haluan mä itsekin pulkkaan, eli lunta tupaan vaan! :-)