Meillä oli kuun alussa Loviisan seudun koirien järjestämä tokopäivä, jonka kouluttajina toimivat Riitta ja Pekka Korri. Koirakot jaettiin kahteen eritasoiseen ryhmään, ja ryhmien kouluttajat vaihtuivat päittäin koulutuksen puolessa välissä. Homma toimi pääasiassa niin, että kukin ehti valita pari-kolme liikettä, joihin halusi neuvoja, ja sitten kukin kävi osaajan opissa vuorollaan.
Jos olen rehellinen, tarvitsimme Finan kanssa ehdottomasti eniten apua seuraamiseen - kuinkas muuten -, mutta koska likan tokomotivaatio ei sattuneista syistä alun alkaenkaan ole mitään paimenkoiratasoa, aloitimme jäävistä liikkeistä. Oikeastaanhan meillä on kaikki alokasluokan liikkeet kasassa, ja jo pari kertaa olen yrittänyt ilmoittautua kokeeseenkin, mutta se, mitä tarvitsemme lisää, on nimenomaan motivaatio. Tähän meille ehdotettiin takapalkkaa (palkka maassa koiran nähtävissä), ja heti paikan päällä kokeillessa pienen spanielin moottorit hurahtivat käyntiin aivan eri tavalla! Takapalkka on hyvä vinkki koettakin ajatellen, sillä silloin palkan voi vain jättää kehän ulkopuolelle ja suorituksen jälkeen yhtä lailla vapauttaa koira sinne.
Mutta voih. Meidän vapaahyppy on harmillinen. Koska itselläni on kotona vain agilityhyppy, olemme harjoitelleet liikettä lähes yksinomaan sillä, ja silloin hyppy onkin Finan satavarma liike. Kuitenkin oikealla tokohypyllä kokeiltaessa likka tulee heti hypyn jälkeen esteen viereen omalle puolelleni seisomaan. Neuvoksi saatiin jo vanha tuttu palkka kauas esteen taakse niin, että koira oppii hyppäämään kauemmas vähentäen estelinjan ohi tulemisen riskiä. Tiedän kuitenkin, että parempi apu olisi ihan oikeasta tokoesteestä omalla pihalla... Laitetaan "to do"-listalle!
Iltapäivän puolella otin vain pieniä ja helppoja liikkeitä. No myönnettäköön, että en ihan, sillä en voinut olla kysymättä, mitä mieltä he olivat Finan seuraamisesta. Kommentti oli, että kyllähän se vierellä tulee hallitusti koko ajan, mutta ei vaan pidä katsekontaktia. Perusasentoja ja askelluksia meidän tulee kuitenkin vielä vahvistaa, sillä niissä likka tuppaa jäämään vinoon.
Yleisellä tasolla kouluttajat kertoivat samat tuiki tärkeät jutut kuin viime vuonnakin - sen, että koiralle treenien ja kokeen välillä ei saisi olla minkäänlaista eroa. Myös kokeessa vastaan tulevia liikkeiden välisiä siirtymiä tulee harjoitella, ja jos lämmittelee koiraa kokeeseen, niin sama täytyy tehdä myös treeneissä. Identtisyys ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki tokotreenit pitäisi aina vetää kilpailunomaisesti. Pointti (ja miten loistava sellainen!) on enemmänkin siinä, että jos koiran kanssa treenataan vain yksittäisiä liikkeitä, joiden jokaisen jälkeen se saa palkan, on äärimmäisen epäreilua koiralle vaatia kaikkien liikkeiden palkatta putkeen suorittamista kokeessa. Tällöin kun koko kuvio on uusi ja outo, ja mitä luultavimmin jännittynyt ohjaaja on itsekin uusi ja outo, koirakko menee kokeeseen yrittämään käytännössä täysin harjoittelematonta suoritusta.
Kaikista hienointa on kuitenkin se, että kun olen pitkään arastellut tällaisiin "isompiin koulutuksiin" osallistumista sylikoiran kanssa, kouluttajat ottavat epäilyksistäni huolimatta meidät tosissaan. Nykyään tuntuu jopa siltä, että Finan pelletokosta oikeasti tykkäävät muutkin kuin minä itse. :)
